Maalaishiiri maailmalla

The End.

2009-08-06T07:46:00.000-07:00

Enkku-elämä on nyt loppunut ja turvallisesti (ja ilman sikaflunssaa) oon palannut Suomeen. Kuten sanoin, mä inhoan jäähyväisiä, joten en ala kirjoittaan, miten reppuni on täynnä uusia elämäneväitä ja muuta kliseetä.

Kiitos kuitenkin kaikille, jotka on seuranneet mun touhuiluja Bristolissa (myöskin niille äänettömille lukijoille, joita on yhtäkkiä paljastunut olevan suuri joukko [kiitos puskaradion], vaikka kommenttiboksissa ei vilkasta ookaan ollut :D). Blogi poistuu täältä joskus syksyllä, kunhan keksin, miten tallennan tän mulle muistoksi.

Mä oon jo muuttanut, tykästynyt uuteen kotipaikkakuntaani, aloittanut koulun ja.. no, mutta sehän on jo aivan toinen tarina.

... ja Maalaishiiri eli elämänsa onnellisesti loppuun saakka.

One Million Things To Do

2009-07-27T12:53:00.000-07:00

... ja taalla Assu vaan istuu koneella. Alkaa hyvat ihmiset ikina luoko itsellenne lukemistoa, johon lisaatte kaikki blogit, joista pidatte -sen lapikaymiseen menee paivittain semmonen puoli tuntia. Niin kuin vahintaan.
Mutta mulla on hyva syy. Se on mun keino yllapitaa mun suomen kielen taitoa.
Kuten voitte kuvitella, se on kovasti ruosteessa :D

Mulla on lennot kolmen yon paasta, huhhuh. Edelleenkin ma kuvittelen, etta siihen on kaksi viikkoa aikaa. Laukut on kylla pakattu, mutta muuttoon ja kouluun liittyy niin miljoona asiaa, etta ma hermoilen itseni kuoliaaksi opintotuki-, muuttoilmoitus-, pakkaus-yms. jutuilla. Ja sitten taas toisaalta ei oo semmoinen olo, etta olisin viela muuttamassa. Ma en vaan tajua sita nyt ollenkaan. Ai ma lahen Bristolista? Ai mulla alkaa koulu Suomessa?? No oisit heti kertonut!!

Mulla oli joku postausidea kans. Ai niin, mun piti kertoa sunnuntaista. Miten ma ja mun kaveri oltiin The Heroines of The Night.

Koko paiva sai alkunsa siita, kun me mentiin kirkkoon, molemmat tyylikkasti myohassa mutta ei haittaa. Ma en jotenkin voi ymmartaa, et se oli mun viimene Elim-sunnuntai. Ma oon niin kiintynyt siihen kirkkoon, vaikka onhan se show verrattuna kotimaiseen kokoukseen mutta silti siita on tullut mulle koti jo. Olipas taas valtaisan hyva kokous ja sen jalkeen kaytiin kaakaolla (Elimista saa hinta-laatusuhteilta Bristolin parhaat kaakaot!!), lahettiin shoppaileen ja syomaan MacDonaldsia ja hengaileen kaupungille.

Alkoi sataa (notice this remarkable sentence for it's the key of the adventure :D oon lukenut liikaa Oliver Twistia). Vahan. Vahan enemman. Aika kovasti. Takaisin Makkariin, teekupposten (PG-tee.. yuk. :S) aarelle.

Kaveri aikoi suunnistaa viela mun suosittelemaan Christ Churchiin, ja ma paatin lahtea viela mukaan sinne, joten kopoteltiin siina sitten sadetakin ja -suojan turvin pitkin Cleeve Streetia. Jompikumpi meista huomasi ousodn ilmion -jalkakaytavassa oli reika, josta tuli savua. Yikes! Se nyt ois viela mennyt, mutta kun sielta reiasta kuului viela kaiken lisaksi ihmeellisia pienia rajahdysaania. Oh my goodness, ei me voida vaan kavella taman ohi, meidan taytyy tehda jotain asialle!! Olemmehan vastuuntuntoisia kansalaisia - tosin toisen valtion.. mutta vastuuntuntoisia joka tapauksessa!

Tomerasti kaveri sitten pysaytti eraan nuoren miehen ja kysyi apua. Poika oli kovasti tapahtuvasta ihmeissaan, mutta ei kovin huolestunut. Selitteli vahan vaivautuneena olevansa matkalla Tescoon ja soittavansa sielta hatanumeroon. No niin varmaan.

Eikun toisen miehen kimppuun. "Can you call 999 and ask, what to do with this??", kuvitelkaa hieman avuton ilme. "Oh gosh, that's my car next to it!! I'll call!"tyyppi tuumasi ja ryhtyi tuumasta toimeen. Meita jannitti :D Me vaan hihitettiin hysteerisena ja toivottiin, etta jotain suurta tapahtuisi.

Ja siltahan se naytti, kun etaalta alkoi kuulua lahestyvien halytysajoneuvojen pillien ulvontaa. Me katsottiin silmat pyoreina, kun paikalle kurvasi KOLME paloautoa miehineen!! :D Wow, that's serious! Miksi ma jatin kameran kotiin?? Tahan alapuolelle vois kuvitella kuvan, missa me poseerataan palomiesten kans paloautot taustalla ja meilla on semmoiset "Pelastimme Bristolin rajahdykselta"-ilmeet.

Paitsi etta tilannetta tutkittuaan kaksi kolmesta autosta kaantyi takaisin ja ainut, mita palomiehet loppujen lopuksi tekivat, oli alueen eristys sulkunauhoin. Kuulemma siella jalkakaytavan alla oli some problems with electricity, ja sade sitten laittoi sen tietysti paukkumaan.

Mutta se ois voinut olla vakavaa. Oishan?:D

Se siita sitten. Paastiin kirkkoonki, molemmat tyylikkaasti myohassa, taas. Ja joku oli kaynyt puhkomassa mun pyoran takarenkaan silla valin. Eiks oo kiva.. onneksi mulla on hyva Host Family ja sain heilta kyydin takaisin kotiin.

Nyt muuten lahdon lahestyessa oon miettinyt ja tuumaillut kovasti swine fluta... kun jatkuvasti kuulee, etta jollakin on tai jollakin epaillaan tautia. Mutta oikeastaan mulla on vaan kaksi vaihtoehtoa.. joko ma voin elaa normaalia elamaa ja yrittaa muistaa pesta tai desinfioida kasia. Tai sitten ma voin linnoittautua omaan huoneeseeni ja kirjoittaa kirjan siita, miten swine flu tuhosi mun au pair-vuoden. Kummalla tavalla kuolisit mieluummin?

Mutta en ma pelkaa sita.. hermoilen vain. Ja mistapa ma en hermoilisi.

Londonia taas

2009-07-20T10:30:00.000-07:00

Naputtelenpa pikaisesti tanne jotain viikonlopusta ennen kuin sukellan peiton alle lukeen Oliver Twistia ja lepaamaan.. ai mika lenkki? Ei jaksa edes ajatella, et lahtis holkytteleen tanaan... tyypillinen maanatai-apatia..

Marjo ilmoitti tulevansa kylailemaan heinakussa ja se oli syy, minka takia ma pomppasin taas Megabussin kyytiin ja korottelin Lontooseen. Ma olin tietenkin ainaisessa rahapulassa (voi milloin musta tulee rikas??) ottanut halvimmat matkat, mita loysin ja heratys oli jo puoli viisi ja Lontooseen saavuin jo ennen kymmenta, vaikka Marjon lento oli perilla vasta viiden jalkeen. Hyva mina. No, ma shoppailin vahan ja menin sitten kuluttamaan Hyde Parkiin aikaa. Bongailin hevosia (18+ kasa kuninkaallisia ratsuja), lintuja (paljon) ja hyvannakoisia lenkkeilijoita (huono paiva). Kavelin prinsessa Dianan muistomerkille ja kuvasin tosi kesyja joutsenia ja jotain muita otuksia. No, okei, kylla ne vahan valilla sahisi mulle, jos erehdyin istumaan ihan viereen :D

Vihdoin paasin kuitenkin Heathrow'lle ja Marjokin loytyi, vain puoli tuntia lennon arvioidun saapumisen jalkeen. Niin, Marjo loytyi, mutta laukkua ei... Se oli kuulemma jaanyt Helsinkiin ja toimitettaisiin perille myohemmalla lennolla.

Mepas sitten metroiltiin hotellille nimelta Master Robert, josta oltiin varattu meille huone. Pakko suositella tuota hotellia, hintaan verrattuna taso oli tosi hyva, ruoka oli HYVAA (munia ja pekonia taas, vitsit ma lihon :D) ja nain siistissa ja miellyttavassa huoneessa en oo yopynyt aikoihin. Erityisesti hotellin laukkahevosaiheiset sisustuselementit miellytti mun silmaa. Yllatys? :D Ma voisin ripustaa mun omankin kampan seinalle muutaman satulan koristeeksi :D Staffi oli tosi friendly ja ainoastaan aamulla aikaisin ja illalla myohaan roaring aeroplanes disturbed nukkumista. Meinpas taas finglishiksi :)

Perjantai menikin sitten siina, etta odoteltiin sita laukkua saapuvaksi, haettiin kanawrapit take awaysta ja mitas muuta.. ai niin joo, jotain legendaarista tapahtui, kun Assu katsoi ensimmaista kertaa elamassanssa Big Brotheria. Sori, ma en vaan ymmarra, miten tuommoseen voi jumittua.. :D

Lauantai-aamuna saatiin kuulla, etta kadonnut alukku oli edelleenkin kadoksissa. Finnairilla tiesivat sen verran, etta se on tuotu H'row'lle ja H'row'lla kukaan ei vastannut puhelimeen. Hurjan ammattimaista touhua...! :S Marjo sai mut taivuteltua lahteen kentalle laukkujahtiin ja siellapa se aamu sitten kivasti menikin. Miten voi olla mahdollista, etta jos matkustaja on tayttanyt katoamisilmoituksen laukustansa plus laukun kyljessa on matkustajan ja hotellin yhteystiedot seka staying time, niin kukaan ei ota yhteytta ja toimita sita tuhannen laukkua sinne hotellille?? Ma olisin todellakin odottanut, etta siella paassa virkailijat huolehtii tuollaisesta perusasiasta eika matkustajan tarvitse itse lahtea kentalle jaljittamaan laukkuansa...?! Eniveis, ma olin hurjan ylpea itsestani, kun sain solkotettua englanniksi tilanteen moneen kertaan ja lopputulos oli...

... loytynyt matkalaukku ja sen tyytyvainen omistaja. Vuosi sitten musta ei olis ollut tahan :)

Ma puhisin silti kiukusta, mutta paastiin kuin paastiinkin sitten hotellin kautta keskustaan. Oxford Street calling! Jopa ma tuhlasin kahden paidan verran (no ne oli kylla ihan puoli-ilmaisia), vaikka yritan saastaa Suomeen muuttoa varten edes vahan hatavararahaa.

Me ei olla mitaan shoppailun mestareita..vasahdettiin jo parin tunnin kauppakierrosten jalkeen... vaikka taytyy kylla sanoa, etta jos Oxford Streetin tungoksesta selviaa hengissa ja saa viela jotain ostettuakin (puhumattakaan nyt sovittamisesta...), niin ansaitsis jonkun tittelin tyyliin "Brave fighter in Primark". Pizza Hut tarjosi meille ihanan rauhallisen ruokapaikan ja sinnehan me istahdettiin ahmimaan pitsaa. Ma luulin jo hetken verran, etta nyt Bosnian pitsat kohtasivat voittajansa, mutta kylla taa jai silti toiseksi huolimatta dipattavista juustorullista.

Ruuan jalkeen ma puoliksi pakotin Marjon sivistamaan itseansa edes Tower Bridgen verran :D En ma voi vaan paastaa vierasta kotiin niin, etta se ei tieda Lontoon reissun jalkeen, onko ehka nahnyt Big Benin ja kumppanukset vai ei... :) Siispa vahan kuvailemaan tuota upeaa siltaa ja ymparistoa ja sitten palattiin hotellille illasta.

Sunnuntain ohjelma oli hyvin yksinkertainen: Hillsong London. Pakkohan siella oli kayda, kun Hillsongista on kohuttu niin paljon. Henkilokohtaisesti ma en tunnista niiden musiikkia muusta ylistysmusiikista, enka tieda, mika siina on niin ihmeellista, mutta mitas muuta kaksi helluntailaistyttoa tekis sunnuntaina Lontoossa? :D Ma en tieda, mita odotin, mutta jollain lailla ma olin vahan pettynyt, kun kokous olikin ihan niin kuin mika tahansa muukin jumalanpalvelus. Tai siis, jos rehellisia ollaan, niin musta se oli hammastyttavan hillitty :D Elimissa oon niin tottunut jo siihen ylistyksen meteliin ja spontaaneihin aamen-huudahduksiin, puhumattakaan siita, et monet ihmiset osaa Raamattunsa varmaan ulkoa, kun ne lukevat muistista Raamatunpaikkoja puhujan kanssa yhteen aaneen :) Eika se musiikkikaan ollut sen ihmeellisempaa kuin meilla Elimissa. Great worship, sure. Ja hyva kokous myos, mutta.. no, ma odotin enemman. En vain tieda, mita :)

Sunnuntaille ei ehditty sitten muuta kuin kayda Subilla ja talsia takas Victorialle, mista mun bussi lahti. Kaks ja puoli tuntia bussimatkailua Bristoliin, enka vielakaan ymmarra, miten taa voi tuntua jo niin kodilta. Etta kun astuu bussista ulos, niin ensimmainen ajatus on, etta jes kotona :)

Lack of Concentration

2009-07-16T09:46:00.000-07:00

Meinaa vahan olla vaikeuksia tehda mitaan tyota nyt :D tasan kahden viikon paasta oon kotona jee!! En niin malta oottaa, etta naan pikkuveikan ja karvakaverit ja muun perheen ja kasan ystavia ja ja ja :)

Ajatukset harhailee... miten ma sisustaisin kamppani? Otanko kanit mukaan vai ostanko rottia ja jatan kanit vuohien kavereiksi? Mista iltatoita? Yrita siina sitten keskittya hamahelmiin, pyykkaamiseen ja lounaan valmistamiseen. Onneksi oli valmisruokaa tarjolla taas :)

Ja toisaalta on vahan haikeekin oli. Pikkuprinsessoja tulee ikava.. ihan varmasti. Ja Bristolia muutenkin. Mutta vaikkei sita kukaan uskokaan, niin taman kymmenen kuukauden jalkeen ma naen Suomen eksoottisena pohjoisena tuntureiden ja jarvien maana, jonka lumiset talvet ja valoisat kesayot on paastava kokemaan uudestaan ;D

Mutta ei ajatella viela lahtoa. Tassa nyt on tarkeempaaki miettimista.. kuten miten ma aion saada itseni hereille huomenna puoli viidelta aamulla. Yolla. Viikonloppu Lontoossa odottaa, kun kaverini Marjo lentaa mua moikkaamaan!! :)

Sita paitsi.. ma inhoan jaahyvaisia (snif), kun ma (snif) alan aina (snif) itkea lahtiessa. Snif.

"Fantastic" they say and giggle with delight.

2009-07-08T02:05:00.000-07:00

Mokoma sade meinasi taas vesittaa mun vapaapaivan suunnitelmat, mutta en ma jaksanutkaan jaada kotiin homehtuun, vaan polkaisin keskustaan. Ma oon suunnitellut jo monta viikkoa, etta meen Banksy vs. Bristol Museum-nayttelyyn, mutta ne jonot...

Epailematta brizzlet rakastaa katutaiteilijaansa. Oli paiva mika tahansa, museon edessa on piiiiitka jono. Kirja-ja lahjatavarakaupat ovat nostaneet Banksyn elamasta ja tuotannosta kertovat kirjat nayteikkunoihin -niin, ja mukit, julisteet, taulut, mukinlauset... Makin oon jo lahes sortunut mukinalusiin, niista rotta-aiheisista tulis loistavat taulut mun tulevien rottein hakkeihin.

Banksyn salamyhkaiseen tapaan nayttely valmisteltiin salassa, eivatka edes kaikki museon tyontekijat tienneet siita. Nayttelyssa on esilla yli sata kantaaottavaa teosta liittyen muun muassa kaupallisuuteen, sodan vastaisuuteen ja elainten oikeuksiin.

Nain loistavasta nayttelysta on vaikea valita suosikeita, mutta tassa joitakin :)

Monet toista oli piilotettu tosi ovelasti oikeiden museoesineiden sekaan, kuten tama reissaava jyrsija Iso-Britannian elaimisto-osastolle.

Tama oli mun suosikeista suosikein. Elainkokeet kun on mun lempipaasausaihe, jonka kanssa ma painin jatkuvasti...

Oon kai vahan blondi, kun tajusin vasta kotimatkalla, mika idea naissa lautasilla hyppivissa makkaroissa on.. heh, ma en oo oikeen sisaistanyt kasvissyonti-ideologiaa, musta se ei oo minkaanlainen hyva ratkaisu vaikuttaa tuotantoelainten hyvinvointiin.

Gangstarotta ja sen kaverit. :)

Voi olla, etta jos mulla on aikaa, niin ma kayn viela toistekin tuolla. Ensimmainen taidenayttely, joka sai mut nauramaan ja melkein itkemaankin. Ma oon niin kultturelli ihminen...

Vieraita!!

2009-07-06T12:20:00.000-07:00

Torstaina Bristoliin saapui kaksi hurmaavaa leidia -mun vieraat, aiti ja aitin ystava!! Tata reissua oli suunniteltu niin vaha aikaa, etta mun oli lahes mahdoton uskoa, etta se nyt sitten muka oli toteutumassa. Aitilta tuli to-aamuna viesti, etta "You can relax now, we're in Bristol" mutta ma en voinut uskoa siihen, ennnenkuin nain oikeesti aidin sovitulla tapaamispaikalla, Henkkamaukan edessa.

Pakko myontaa, etta mua vahan jannitti, miten nama leidit selviaa tanne asti... huoli oli turha, tomerasti ne oli pajattanut englantia ja oisivat selvinneet varmasti ilman opas-Assuakin :) Tulkkinakaan mun ei tarvinnut juuri olla, kunhan selvittelin omituisia bussietiketteja ja muuta mukavaa :)

Torstaita vietettiin ihan vaan rennosti syomalla italialaista (heh, arvatkaa kuka joukosta jatti paaruuat valista ja tilasi vaan alkupalat ja jalkiruuan... mutta oli se sen arvoistakin, se jalkiruoka siis.. tumma-ja valkosuklaamoussea ja suklaartyffelivaahtoa kakkupalan muodossa nam :D niin ja juoksevaa kermaa!) ja porisemalla. Suunniteltiin viikonloppua ja sitten viimein lahdin saattelemaan leideja Cliftoniin Avon Gorge- hotellille, josta havahduin siihen, etta en ehtisi millaan viimeiseen EG:lle menevaan bussiin. Epatoivoinen juoksuyritys bussipysakille ei auttanut ollenkaan, joten ei auttanut kuin palata Tescon kautta (uusi hammasharja kainalossa) takaisin hotelille anelemaan lisavuodetta leidien huoneeseen. Onneksi se jarjestyikin helposti ja vielapa ilmaiseksi! Sanomattakin selvaa, etta aiti oli tyytyvainen, kun sai tyttarensa nukkumaan samaan huoneeseen... :D Se reppana kun oli niin huolissaan mun turvallisuudesta, ettei olisi paastanyt mua kavelemaan yksin hotellilta bussille...!

Miljoonat savupiiput ihmetytti matkalaisia.

Perjantaina matkustettiin bussilla Bathiin. Pitihan mun paasta nayttaan yhta lempikaupungeistani vieraille! Meidan tarkotus oli nauttia roomalaisesta kylpemisesta, mutta muun muassa allekirjoittaneen unohdettua bikinit kotiin jouduttiin hautaamaan hieno suunnitelma. Kylpyla olisi kylla ollut rentouttava paatos hiostavan kuumalle paivalle, mutta no, tyhmasta paasta karsii koko ruumis ja kaikkea ei voi saada. Sen sijaan kulutettiin koko paiva shoppailemalla tuliaisia. Hei, tata ma kutsun matkailuksi! :D No ei, mutta olipa jotenki kiva shoppailla pitkasta aikaa jalat rakoille. Tosin ma en ostanut mitaan, vaan toimin kantajana ja oppaana. Illalla koroteltiin takaisin Bristoliin ja kaytiin taas syomassa hyvin, talla kertaa Beefeaterissa, joka oli oikein mukava uusi tuttavuus. Naiden leidien seurassa ei kylla aika kay pitkaksi, juttua riitti laidasta toiseen ja viela sen jalkeenkin, kun ruuat oli syoty. Talla kertaa ma ehdin kuitenkin bussiinkin ja paasin omaan sankyyn nukkumaan sen kuopalle painuvan hetekan sijasta :)

Lauantaina ma loysin leidit -mistapa muualtakaan kuin- shoppailemasta! Ei aivan ehditty toteuttaa meidan aamupaivan suunnitelmia eli vierailla The Botanic Gardenissa, mutta hei, mitas pienista :) Akkia hotellille vaihtaan vaatteita ja sitten bussilla keskustaan Hippodromelle. Aiti nimittain vienosti kyseli, oisko Bristolissa mahdollisuus paasta balettiin, kun se on ollut meidan yhteinen haave jo ties kuinka kauan, mutta balettia ei ollut nyt tarjolla, joten varattiin liput West Side Story-musikaaliin. Voi etta, Hippodrome on semmoista ylellisyytta, etta kylla mua syksylla harmittaa, ku Seinajoelta ei loydy vastaavaa teatteria! :D Ja West Side Story ei pettanyt odotuksia, vaan paasi vauhtiin tylsahkon alun jalkeen ja osoittautui varsin traagiseksi ja kauniiksi tarinaksi hoystettyna loistavilla lauluilla. Eras nimelta mainitsematon mama liikuttui aivan kyyneliin asti, etta taisi esitys hoitaa tehtavansa :)

Illaksi oltiin sovittu vierailu mun Host Familyn luona. Vietettiin iltaa ja syotiin pizzaa, oli oikein mukava ilta ja Pikku Prinsessat hurmasivat tietenkin vieraat. :) Leideista oli mielenkiintoista paasta nakemaan, miten Englannissa asutaan, koska kyllahan taa eroaa jollain tapaa kovastikin suomalaisesta tavasta.

Ja taas ma paasin nukkumaan hotelliin :) Yksi aivan loistava puoli tuossa hotelliasumisessa oli (vaikka huone oli mahdottoman kuuma!) -ma paasin syomaan aitoa englantilaista aamupalaa! Munia, pekonia, laardii for every soul for everybody... sori, multa paasee aina joskus vahan Ruudolfia valiin :D eniveis, tarjolla oli semmosia "oikein"paistettuja kananmunia, englantilaista makkaraa ja pekonia (jai syomatta), sitte semmosta ihme papusoosia ja totta kai toast-kasa. Ja kaikkee muuta kivaa :)

Sunnuntaina hypattiin jo seiskalta Megabusiin ja koroteltiin Lontooseen. Meilla oli ainoastaan viis tuntia aikaa ihmetella capitalia ennenku leidien pitais lahtea kentalle, joten paatettiin ottaa ihan rennosti. Kaytiin Starbucksissa (kaikki tata blogia kauemmin seuranneet tietaa jo, mita ma siella tilasin ;P) ja kaveltiin Buckinghamin Palatsille katsomaan Vahdinvaihto. Olihan se aivan.. ihmeellinen seremonia.

Ma kuuntelin korvat punaisina leidien antikuninkaallisia kommentteja ja toivoin, etta kukaan suomea ymmartava ei sattuisi kuuloetaisyydelle.

Well, en makaan ymmartanyt, mika siita tekee niin upeen toimituksen, enka jaksanut katsoa sita loppuun asti (varsinkaan kun taalta sadan kuudenkymmenen sentin korkeudelta ei niin kovasti mitaan nahda...), vaan ihailin sen sijaan Lontoon Poliisin hevosia :)

Turistikuvia otettiin aika paljon :) London calling!!
Kaveleskeltiin The Green Parkissa...

...ja ajettiin metrolla. Lopuksi haikeat hyvastit, vaikka pianhan ma paasen kotiin, mutta silti. Ihanan virkistava viikonloppu, nain mukavassa seurassa on kiva reissata ja totta kai oli hienoa esitella tata nykyista kotikaupunkia vieraille :) Ja luulen, etta tama parivaljakko tulee Englantiin joskus uudestaankin, tammoisella viikonloppureissulla ei saa kuin nalan yltymaan ;) Maaseutuakaan ei ehditty nakemaan kunnolla viela, ja Lontoosta saatiin vasta pieni pintaraapaisu. Mutta ma menenkin kahden viikon paasta kolmeksi paivaa Lontooseen, jee!!

Ai niin, tuohon kielitaidottomuuteen liittyen on pakko kertoa yhdesta hassusta jutusta. Aitilta tuli yks yo viesti, ja ma herasin siihen. Ja mita tekee kielitaidoton Assu? Vastaa aidillensa engalnniksi...! Jotenkin ma tiedostin, etta joo, se on aiti, se puhuu suomea, mutta olin niin tokkurassa, etta tuntui helpommalta vastata engalnniksi kuin suomeksi. Miksi? Ehka ma sittenkin naan unta englanniksi..!

Au Pair-parvi piknikilla

2009-06-29T01:57:00.000-07:00

Ma mietin lauantaina, etta onpa taas mennyt viikko nopeesti, eika oo ees ehtinyt nakeen ketaan. Mutta yllattaen mun sunnuntaisuunnitelmat (varjaa hiukset ja kay Christ Churchissa) muuttui "Tuutko Bathiin?"-suunnitelmiksi. Stonehenge Tourilla tavattu aussiauppari B:han se siella tekstasi :) Niinpa ma hyppaisn pyoran selkaan aamulla ja vispasin Bathiin.

Tytot tuli mua hakeen Marks & Spencerilta, kun ma en osaa viela liikkua Bathissa kovin loistavasti. Aussiaupparilla oli mukana kaksi kaveria, B Tsekeista ja M Puolasta, jotka on molemmat kans Au Paireja. Suunnattiin Royal Crescentiin piknikille, kun tytot oli jo ostaneet meille kaikkea herkkua syotavaksi -mansikoita, sipseja, kekseja ja muuta hyvaa.

Meilla oli tosi hauska piknik! :) Tyttojen kans piti tietty ruotia aupparielamaa ja ma sain taas huomata, etta mulla on aivan loistava Host Family (kuvitelkaa, ne jopa maksaa mun lennot Suomeen! :P), hyvat tyoajat ja muutenkin kaikki hyvin. Hopoteltiin niita naita ja siinahan se paiva menikin. Ja ma ihastuin tsekkien ja polskien kieliin :D Molemmat kuulosti ihan venajalta ja muistuttivat niin paljon toisiansa, etta tytot voivat puhua keskenaan omia kieliansa ja ymmartavat silti toisiansa :)

Huomattin taas maailman pienuus, kun yhtakkia aussi hyppasi seisomaan ja henkaisi etta "Oh my God, that's my teacher!". Kuvitelkaa tilanne, etta tytto on tullut Australiasta Bathiin au pairiksi, istuu piknikilla puistossa ja samaan puistoon kavelee tuttu ihminen kotikylasta sielta toiselta puolen maailmaa :D Aika jannaa.. opettaja oli matkustanut Egyptista Italiaan ja sielta Bathiin, jossa aikoi lomailla jonkin aikaa. Jouduttiinkin jakaan sitten B opettajansa kanssa, joka liittyi meidan seuraan istuskeleen joksikin aikaa. Aussiaksentti on muuten tosi siistin kuulosta, tykkaan siita paljo enemman kuin brittiaksentista!

Illalla kaytiin Odeonissa. Mina ja aussiauppari kaytiin katsomassa Year One ja muut tytot valitsivat The Night at The Museum2:n. Sitten mun pitikin jo palata kotia pain, etta ehdin ennen pimeaa (taalla ei oo valoja pyorailyreiteille eika kylla mun pyorassakaan :D) ja tytot jai viela illaksi Bathiin.

Olipa kiva paiva! :) Vaikka ma oon jo aika innostunut Suomeen muutosta ja ootan opiskeluja ja kaikkee muuta "normaalielamaa" jo kovasti, niin tammoisten paivien jalkeen aina miettii, et miksi taalta pitais jo lahtee... niin paljon suunnitelmia jaa toteuttamatta... mutta ainahan Bristoliin paasee lomalle. Ja muistelureissu on jo suunnitteilla :D (jos Emmi luet tata, niin ma alan heti saastaa meijan reissuun, kun palaan Suomeen ja saan toita! :))

Sori ei oo kuvia, en viitsi laittaa tanne kuvia tytoista, kun en muistanut kysya lupaa..

Zoo - you'll be amazed wht's in our city!

2009-06-24T01:45:00.000-07:00

Koska mun juhannussuunnitelmat meni pieleen, ma paatin lahtea viihdyttaan itseani elaintarhaan. Ihan vaan nopeasti muutama kuva sielta :) Kuvaaminen oli kylla raivostuttavaa, monet elaimista oli lasin takana ja useimmiten se lasi oli taynna pienia tahmaisia sormenjalkia :D

Leijonat oli upeita! Varsinkin kun ne karjaisi kumeasti aina valilla :D

Suomalainen jellona, Korkeasaaren kasvatti.

"Haivy!Tarvii tulla hairitteen kummaa syon...!"
Siella oli paljon apinoita. Valitettavasti gorillat oli paivaunilla tai jossain, mutta oli siella sitten muita apinoita ihan ihmeteltavaksi asti.

Liskot ja muut matelijat on aina yhta puistattavan upeita! Taa on kai kameleontti.

The Meerkats Family.

One, two, three - Cozy? Yeah, it has to be.

One, two three, four - there's always space for one more.

Now we're five -that's Meerkat life!

Add one meerkat -six altogether. A bit crowded, but it doesn't matter. :)

Vauvojen oliki kiva potkotella, ku aiska istu kannon paalla haukkana ja vahti herkeamatta ymparistoa.

Yksi mun suosikeista oli walk through-tyylinen perhoshuone. Se oli iso, kostea ja kuuma kasvihuone, jossa lenteli kaikenlaisia perhosia. Kivempi katella elaimia muutaman millimetrin paasta kuin lasin takaa :)

Juhannusta!

2009-06-19T12:23:00.000-07:00

Keksikaa tylsempi tapa viettaa juhannus kuin istua koneella... voi huoh! Taalla sita ei juhlita, niin on jotenki outo olo... kattelin just eraasta tyyliblogista ah-niin-ihania mokkeilykuvia ja muistutan varmasti ihan kurkkua naaman kateellisesta varista johtuen. Miksi muuten sanotaan, etta vihrea kateudesta..? Miksei vaikka keltainen? Tai harmaa?

Mutta viettakaa te sitten jussia munkin puolesta!! Taa on mun eka juhannus ilman Keuruuta niin moneen vuoteen, etten ees muista. Konffaan on vaan aina paastava, vaikka sitte pitais nukkuu pitkin yota tyhjenevan Ilmarin (mun rakas ilmapatja :D) paalla autossa ja saada vuosituhannen flunssa -mutta Konffan legendaarisuutta ei voi kiistaa! Jos olisin nyt Suomessa...

... istuisin varmasti paateltan nuorten kokouksessa, jonka ylistyspuolesta vastaa yksi kappale Heleniuksia ja kumppanit
... sukat olis markina, koska Konffa ilman kunnon vesisadetta ei ole Konffa
... olisin varustautunut lapasilla, villapaidalla ja kaulahuivilla, jotka olis luultavasti suunniteltu ihan Konffan extremevalvomista varten -juhannusyosta ei selvia ilman kunnon varustusta
... julkkisbongailut kavereiden kans olis kovasti kaynnissa ja karjamarkkinoiden tasoa ruodittaisiin kovin sanoin
.... vaihdettaisiin kuulumisia miljoontaatsiljoonan kaverin ja tutun ja tutuntutun kanssa, joista puoliakaan en tunnista, mutta niinhan se aina menee. "Ai oltiinko me samalla Fiftiinilla??"
... jonottaisin huomenna ylihinnoiteltua pitsaa ahmimaan taikka kaahattaisiin Mim1lla Apsille syomaan ne perinteiset hampparit
... viettaisin varmaankin osan Konffasta paellakauha kadessa. Ei enaa ikina jaatelokojuun toihin!!

Semmonen juhannus se ois :)

No eniveis, yritan keksia huomiselle jotain kivaa, vaikka nayttaa silta, etta ei me ollakaan menossa kivalla aupparilaumalla ulos.. harmi! Olis ollut niin upeeta naha kaikki tytot ja vaihtaa kokemuksia :) Mun varasuunnitelma oli lahtea biitsille, mutta ei oikein houkuta tuo saatiedotuksen lupaama satunnainen auringonpaiste. Mutta mulla on niita varasuunnitelmia aina taskussa, joten enkohan ma jotain kivaa saa tehtya vaikka yksinkin :)

Tassapa kuitenkin mun viimeisen day offin kuvasaldoa. Tosi kiva paikka tuo Cabot Tower, taytyy kayda toistekin :) Piknik-paikkana aivan loistava!!

Piknikin jalkeen kavin koirakodilla, mutta kuuman saan vuoksi sain lenkittaa vain yhden koiran. Tuo sorsakin tais olla vahan hottis :) joo, ma tiedan, etta se ei oo sorsa, mutta kerropa mullekin, jos tiedat paremmin, mika tuo otus oikeesti on :) Se tuuletteli tuolleen itseensa. Hih.

Yritan tassa juuri nyt ladata videoo ekaks juutuupiin ja sitte tanne, kun en vaan onnistu nakojaan siirtaan sita mitenkaan yksinkertaisemmin. Pah. Katsotaan, onnistuuko...I did it!! Vau, en olis uskonut.. ei siihen mennytkaan kuin semmoset viisi tuntia. Ollenkaan liioittelematta.

Niin, kaannelkaa te paatanne, kun kuvaajakin on noin hienosti ja luovasti osannut kaannella kameraansa, jooko? :)

Ja loppukevennys. Millainen suklaansyoja sina olet? Ei pida nyt tahtimerkit paikkansa, koska ma oon kalat, mutta tuo "syo suklaansa jo matkalla kotiin" kuvaa mua tismalleen :)

Hengissa ollaan..

2009-06-14T13:02:00.001-07:00

Noista kuvista voi varmaan paatella kaiken :D Eli etta ma en oo jaksanut paivitella blogia, kun nautiskelen naista upeista hellepaivista. No joo, oon ma istunut koneen edessa kans, mutta jotenki oon jumittanut vaan lukemaan muiden postauksia. Nytkin on Kelan sivut tuossa alapalkissa vihjailevasti auki, etta kuulepas tytto, ota nyt selvaa opintotuesta mutta mutta.. :D

Ensi viikolla kirjottelen sitten kuulumisia tai jotain :) Nauttikaa tekin kesasta siella kaukana :)

Bath, Stonehenge ja Lacock

2009-06-01T09:39:00.000-07:00

Enpa olis uskonut innostuvani kasasta kivia, mutta toisin kavi.
Stonehenge oli lumoava.

Lauantai oli upee paiva :) Keittelin joskus seitseman aikoihin aamupuurot ja lotrasin iholle hurjat maarat aurinkorasvaa (paloin silti :D), kun BBC:n saatiedotus lupaili auringonkuvia mun iloksi. Kipitin reilun puolen tunnin matkan bussipysakille, onnistuin saamaan meno-paluulipun ilman tasarahaa ja sitten koroteltiin ihania maisemia pitkin yhteen mun lempparilempparikaupungeista. Siis Bathiin! :)

Vietin leppoisan aamupaivan kierrellen kaupoissa (ette usko miten ihanaan vintage-hyllyyn rakastuin!) ja fiksuna tyttona menin aivan etuajassa MadMaxTourin tapaamispaikalle. Ilman karttaa.
Koska nain paljon reissanneet tytot luottaa suuntavaistoon.
Ei ehka kannattais.

Muutaman minuutin yli sovitun tapaamisajan ("HOH, no misa se auto viipyy?? Ois ihan kiva, etta muutki ois ajoissa enka vaan mina...") huomasin kysya eraalta myyjalta, tietaako han, missa mun pitais ehka mahdollisesti olla. Onneksi Bath on pieni kaupunki... niin pieni, etta han osasi neuvoa oikein kartasta oikean reitin -ja niin pieni, etta ehdin juosta sinne oikeaan tapaamispaikkaan juuri viime hetkella.

Siinapa sitten viiletin pikkubussille ja istahdin hikisena ja nolona ensimmaiselle vapaalle penkille ja vierustoverini esitteli itsensa australialaiseksi au pairiksi. Voitte varmaan kuvitella mun ilmeen, kun ma en oo tormanny kuin yhteen au pairiin taalla aiemmin. Meilla sitten riittikin ihan kivasti juttua :)

Ensin ajeltiin siis Stonehengeen. Matkan varrella nahtiin vilaus yhdesta valkoisesta hevosesta, mutta sita me ei ehditty valokuvailemaan..

Stonehengessa vietettiin vajaa tunti, mika ei todellakaan riittanyt mihinkaan. Saatiin semmoset radiopuhelinta muistuttavat vekottimet, joista kuunneltiin selostusta Stonehengen historiasta ymsymsyms, mista ma sain nappyloita ja hengenahdistusta, kun tuli niin lukion kuullunymmartamiskokeet mieleen... :D no eniveis, se paikka oli vaan aivan mieleton. Ensinnakin se oli paaaaljo isompi mita ma olin kuvitellut. Toiseksi, ma pystyin niin kuvittelemaan sinne jotain kivikautisia alkuasukkaita (voi ei tata mun historian tietamysta..) uhraamaan vuohiansa aurinkojumalille tai keta ne nyt sitten lahjoivatkaan. Vissiin joku mun oma teoria kysymykseen The Purpose Of Stonehenge... Mulla ei jaanyt mitaan faktatietoo paahan silta reissulta, mutta mita se haittaa, kun koko Stonehenge on niin mysteeri.

Stonehengesta jatkettiin matkaa Lacockiin, joka on kuvankaunis kyla 1200-luvulta. Natteja taloja ja ihan kiva paikka, mutta oikeastaan tykkasin enemman niista matkan varrella nahdyista Fairytale Cottage-tyylisista tonoista, koska naita vanhoja laatikkomaisia kivitaloja oon jo nahnyt niin paljo taalla.

Lacockissa on kuvattu paljon elokuvia, tunnetuimpina esimerkkeina Pride And Prejudice ja juuri tuossa ylhaalla nakyvassa talossa tallennetut Potterit.

Tuolla sitten herkuteltiin jaatelolla ennen kotimatkaa. Ja yllatys yllatys, meidan au pair-kaksikkoomme liittyi viela kolmas tytto, joka paljastui kanadalaiseksi au pairiksi. Hauskaa! :) Nahdaankin varmaan tyttojen kanssa tassa joskus, kun he asuvat tuolla Bathissa ja tulevat sielta aina silloni talloin Bristoliin.

no se viikonloppu

2009-05-27T03:32:00.000-07:00

Nyt on selvitty sangyn pohjalta takaisin puhuvien ihmisten joukkoon, yllatin jopa itseni menemalla kirkkoon eilen ja tutustumalla muutamaan uuteen ihmiseen, taas vaihteeksi. Enkuissa on se hyva puoli, etta ne tutustuu uusiin ihmisiin kadehdittavan helposti. Ja siita johtuen ma oon vakavasti harkinnut, etta vaihdan nimeni tai alan esitella itseni ihan vaan Assuna.. Annaleena on seka vaikea kirjoittaa, sanoa etta ymmartaa ja joudun toistamaan sen aina viidesti... yleensa jopa suomalaisille! :D Aitinmokoma, kun valitsi tuommosen nimen.. vai iskako se oli?

Lauantaina paasin siis ratsastamaan piiitkasta aikaa. Mua vahan hermostutti, puolen vuoden tauko kylla tuntuu ja viela se, etta en osaa hevossanastoa juuri ollenkaan. Puhumattakaan siita, etta muutaman vahan ikavan jarjestelyjutun vuoksi mulle oli viela aamullakin epaselvaa, miten paasisin Wellowiin.

Loppujen lopuksi sain tan perheen aidilta kyydin sinne ja olinkin kivasti etuajassa siella ja mulla jai aikaa ihastella tallialuetta ja sen asukkaita.

Laadukkaan nakoinen paikka, eikos? :) Hevosetkin oli ihanan ystavallisia ja kun saakin suosi, niin ei mua enaa jannittanyt ollenkaan, kun muutkin alkoi kokoontua paikalle. Lainasin sielta kyparan, ne oli semmosia hassuja lipattomia malleja.

Meidan ryhmassa ratsasti mun lisaksi pariskunta, joka oli selvastikin ratsastanut paljon, muutama lapsi ja kaksi miesta, joista toinen oli aivan aloittelija. Plus sitten kolme ohjaajaa, eli aikamoinen joukko. Ma sain ratsuksi upean Laurencen...

...joka oli iso, musta piirtopainen hevonen. Aikamoinen kuumakalle aluksi, mutta pikkupukitteluunhan ma oon tottunut :D Ekassa laukassa musta tuntui, etta "Apua, nyt taa lahtee viemaan...!" Mutta loppumatkasta silla loppui vahan kunto, niin se oli huomattavasti helpompi ratsastaa sen jalkeen...!

Nain upeissa maisemissa ratsastettiin. Kumpuilevia peltoja upea, vanhanaikainen Wellowin kyla.

Lopuksi kahluutettiin hevosia tammosessa ojassa tai mika taa nyt ikina onkaan. Saatiin laukatakin monta patkaa :)

Vaelluksesta jai tosi hyva mieli. Onneksi mulla on seuraava vaellus jo ensi viikolla! On vaan vahan ollut jalat jumissa tuon jalkeen... :D

Ja sitten sunnuntaihin...

En ookaan varmaan kertonut, etta tormasin tassa jokin aika sitten kolmeen suomalaisnaiseen bussipysakilla. Yksi niista asuu taalla ja oiskelee yliopistolla ja ehdittiin jutella jonkin aikaa, kun meilla oli sama matka bussilla. Sain hanelta kutsun tulla barbeque-bileisiin sunnuntaina :)

Vahan kylla aluksi epailytti lahtea jonkun ihan uppo-oudon porukan juhliin, mutta lahdinpa silti :D Kyseessa oli Couchsurfing-miitti, joten porukkaa oli sitten ympari maailmaa -Englannin ja Suomen lisaksi ainakin Saksasta, Ranskasta, Argentiinasta, Italiasta, Intiasta... ja sitten joitakin naapureita ja joku randomi "Ai taallako on bileet?"-miesporukka, eli ma en ollut ainut, joka ei ollut koskaan sohvasurffannut :)

Eniveis, hauskaa oli! Paljon hyvaa ruokaa, rentoa seuraa ja hurjasti nauramista :) Niin, ja vaahtokarkkien paahtamista :D Eika haitannut yhtaan, vaikka putosin keskusteluista aina valilla.. valilla taytyy pitaa vahan taukoo tai aivot menee solmuun :D

Nain kivan viikonlopun jalkeen on toki helpompi aloittaa uusi viikonloppu positiivisella mielella. Tai niin sita ainakin luulisi. Mutta painvastoin, mulla on ollut vahan vaikeuksia jaksaa minkaanlaista kitinaa ja itkemista.. onneksi tama viikko on kuitenkin helppo, vain kolme tyopaivaa, joista kaksi enaa jaljella. Ja sitten Stonehengea ihmettelemaan. Voi ku ei satais..!

lepopaiva

2009-05-25T12:42:00.000-07:00

Mulla on social hangover. Superkivan viikonlopun (josta kuulette kylla myohemmin kuvineen kaikkineen :D) jalkeen oon vaan nukkunut paivaunia toisensa peraan, vertaillut lentojen hintoja, lukenut ja oleskellut. Pukenut ylleni mukavuusvillapaidan ja unohtanut harjata hiukset. Keskustellut yksitavuisilla lauseilla ja karsinyt lasten kinastelusta. Ei jaksa puhua englantia, ei jaksa ymmartaa, mita mulle sanotaan -viikonlopussa oli ihan tarpeeksi.. Onneksi on vapaapaiva.

Taman paivan parasta seuraa taitaa olla pehmean makuinen Galaxy-suklaalevy ja aitille valmistuva tylsien hetkien tyollistaja, valkoinen jattimohairhuivi.

Lasten suusta kuultua vol.3

2009-05-21T09:15:00.000-07:00

Pikkuprinsessa S on ottanut hyvin vakavasti tan mun kielitaidottomuuden ja varmaankin paattanyt mielessaan, etta Au Pair on opetettava puhuun fluent English ennen kuin se lahtee Suomeen. Vai mita ootte mielta naista meidan keskusteluista tanaan...?

Aamulla se puki paallensa jotain vaatteita ja sanoi mulle:
"I don't need any help! I'm all on control. 'Control' means I can do it all by myself!"

Ja paivalla syotiin rypaleita..

S: "This grape has seeds!"
A: "That's strange... it says 'red seedless grapes' here in the bag. 'Seedless' means no seeds."
S: "Yes. It's good that you know it!"

Muutes, ma ajattelen sujuvasti in Finglish nykyaan. Huomasin eilen, etta mun ajatuksenjuoksu menee tata rataa:
"Voitais menna to the park kohta ja sitte tulla kotiin syomaan lunch, niin sitten ma ehtisin teha vahan laundry ennen picking up E from the school."

Kielinaisia, todellakin.

Mutta hei, ihan justiinsa paasen ratsastaan! Se mun ratsatusvaellus on... ylihuomenna!! Jippii :D En malta oottaa..!!

My Secret Hiding Place

2009-05-17T02:30:00.000-07:00

Joskus on vaan paastava mehtaan. Varsinkin, jos arsyttaa, kiukuttaa tai on levoton olo. Siksi mulla on oma salainen piilopaikka, ehka rakkain nurkka taalla Bristolissa.

Tanne ma kavelen, kun tarvin omaa rauhaa tai joku asia painaa mielta. Yleensa taalla saa olla itekseen, muiden lenkkeilijoiden hairikoimatta.

Matkan varrella saa ihailla hevosia, joessa lipuvia sorsia ja vihrean varin raikkautta. Ylos kielekkeelle joutuu vahan kapuamaan...

Jutskaillaan Taivaan Isin kanssa kaikenlaista taalla. Mun tulevaisuudesta. Sen suunnitelmista mun varalle. Elaman nurinkurisuudesta. Ihmisena olemisen vaikeudesta ja luonnon kauneudesta.

Kevytta on jatkaa matkaa.

Kun koti-ikava kolottaa..

2009-05-15T02:18:00.001-07:00

Paatin jakaa kanssanne Assun mainiot kotikonstit lievan Suomi-ikavan hoitoon Bristolissa oleskellessa. Tassapa tulee:

a) ryntaa lahimpaan Sainsburys'iin ja tayta pussi tutuilla Candy King-herkuilla

b) etsi kaupungin luontaistuotekauppa ja kiikuta kassalle kasa Pandan lakuja

c) Suuntaa Ikealle ja osta pari kiloa Marabouta

Ja sitten kuva-arvoitukseen... minka naista Assu toteutti (ei kylla edes potenut kovin suurta koti-ikavaa :D) eilen eli torstaina eli vapaapaivana?

Joo-o, oikea vastaus on vaihtoehto cee (palkinnoksi tarjoan Starbucksin Hazelnut Hot Chocolatet, kun tuut kaymaan taalla kylailemassa ;D).

Eli vapaapaiva kului Ikealla. Voi kuulostaa hurjan tylsalta, mutta hei, ma en oo ikina ennen kaynyt Aikkealla. Toki sita on aina suunniteltu, mutta suunnittelun tasolle se on aina jaanytkin, eli en voi kertoa suomalaisen tai ruotsalaisen Ikean eroista verrattuna bristolilaiseen. En edes oo kovin Ikea-ihmisia, mutta on siella kauniita kankaita upeilla printeilla ja kivoja lastenhuone-juttuja. Ja ruotsalaista ruokaa, ahh. Kyllapa lohipyttipannu maistui hyvalta! Ja ensimmaisen minttusuklaanappulan sulaessa suussa meinasin pyortya onnesta.. :)

Mitas muuta.. niin, tietenkin herasin julman aikaisin ehtiakseni kissa-ja koirakodille hommiin. Kerkesin lenkittaa kolme koiraa: ensin suloisen vanhan rouvan, joka naytti staffin ja terrierin risteytykselta, sitten megamaskuliinisen staffipojan ja viimeisena supersuloisen staffinartun, joka ois ennemmin vaan maannut ketarat taivasta kohti odottamassa rapsutuksia kuin lenkkeillyt. Oli hauskaa! :)

By the way, ei ois pitanyt sanoa yhtaan mitaan siita cha-cha-cha-tunneille menosta :D Niin siina sitten kavi, etta Assun nahtiin hiippailevan EG Village Hallille eilisiltana ja ilmoittautuvan aerobic-tunnille. Ja tosiasiahan on, etta Assu ei osaa tammoisia juttuja. Aerobic, tanssi ja kaikki muu koordinaatiota vaativa urheilu ei oikein sovi mun kompelyystason omaavalle ihmiselle -jotain ehka kertoo se, etta semmosia futistreeneja ei taida ollakaan, etta ma en ois kaatunut pallon paalle. Niin.

Mutta onneksi kynnys nolata itsensa havisi lahes kokonaan, kun huomasin, etta olin nuorin porukasta ja keski-ika oli ehka 55. Siis, suurin osa elakeikaisia mummuja. Ja mina. Ja oikeesti, aerobic olikin hauskaa. Ma jopa sain kunnon hiet siita, vaikka kaipailinkin aluksi kasipainoja. Taidanpa menna ensi viikollakin! :P

Ma tein sen!!!

2009-05-11T01:49:00.000-07:00

Ma oon nyt ihan innossani :D Mina, puhelinfoobikoista pahin, soitin, soitin, SOITIN ratsastusvaelluskeskukseen ja varasin englanniksi vaelluksen! Uijjuij :D Ylitin itseni. Saa kai tata nyt vahan hehkuttaa?!

Challenges -they're higher than the mountains... mun ensimmainen haaste taalla oli kavella pankin ovesta sisaan ja kertoa, etta tarvin pankkitilin. Mutta ma tein sen, ihme kylla. Lopputulos oli, etta ma en saanut tilia, koska mulla ei ole mitaan virallista todistusta, jossa lukisi, etta asun vakituisesti tassa talossa. Mutta hei, ma osasin selittaa asiani englanniksi!

En niin malta odottaa, etta paasen ratsastamaan! Viela vajaa kaks viikkoa... :)

Le Grand Cirque - Fantazie

2009-05-09T04:06:00.000-07:00

No tata ma kutsun sirkukseksi! Mulla oli aivan mahtava ilta eilen, mutta jos ma alkaisin kuvaileen tuota naytosta, niin mulla loppuis sanat. Jopa suomeksi.

Mutta onneksi on ystavamme juutuupi (valokuvaaminenhan oli tietenkin kiellettya..), naista videoista saa ehka vahan kasitysta, mista ma puhun.

muutama sana..

2009-05-08T05:55:00.000-07:00

Kavin ihan ex tempore maanantaina Anne Frank+You-nayttelyssa, kun hengailin kaupungilla ilman mitaan sen kummempia suunnitelmia. Vahan niin kuin sadetta pakoon siis :)

Nayttely yhdisti toisen maailmansodan aikaisia tapahtumia rasismiin ja viime vuosien sotiin kiinnostavasti videoklippien avulla. Eri kansallisuuksia edustavat lapset ja nuoret kertoivat ajatuksistansa edellamainituista aiheista ja patkat oli kivasti myoskin tekstitetty englanniksi, etta Neiti Kielitaidotonkin ymmarsi kaiken.

Taalla ma oon tajunnut jotenkin vahvemmin, mita on rasismi. Nythan ma oon ulkomaalainen. Ulkosuomalainen. Vierasmaalainen. Foreigner. Whatever, you name it.

Ennen tanne tuloa mulla ei kaynyt mielessakaan, etta joku voisi vihata mua siksi, et ma haluan vaihtaa maisemaa valilla. Ma tajusin sen vasta, kun odottelin bussipysakilla sita aina-myohassa-satoi-tai-paistoi-linkkuria ja huomasin penkkiin raaputetun tekstin, joka toivotti natsimerkkien kera kaikki ulkomaalaiset alimpaan helvettiin ja silleen. Kylla, se oli jonkun pikkupennun taideteos, mutta siihen oli silti vaikea suhtautua mitenkaan. Pitaisiko mun nauraa vahattelevasti? Suuttua? Kohauttaa olkapaita?

Paaasiassa mua on kohdeltu taalla hirvittavan hyvin. Itseasiassa, mita enemman maahanmuuttajan nakoinen ihminen, sita lampimampi tervehdys. Totta kai ma saan valilla naureskelua tai huutoa osakseni kielitaidottomuuteni vuoksi, mutta ma oon jo tottunut. Kai.

Mutta lahinna oon miettinyt sita, etta ma vaihdoin maata vapaaehtoisesti. Mun ei ollut pakko lahtea, mutta ma halusin, kokemuksen vuoksi. Ja ma voin periaatteessa palata koska tahansa kotiin. Mutta kaikki ei vaan voi. Ja jos mulla on valilla sopeutumisvaikeuksia, niin enta sitten ne ihmiset, jotka muuttaa taysin erilaisesta kulttuurista vaikkapa tuiskuavaan Suomeen matkalaukkuun pakattuna pelkoa ja vaiettu menneisyys...

Mannevihaakin oon miettinyt. Miten kolme kesaa huoltamotyontekijana opetti mulle, etta mustalaisia on epailtava ja vihattava ja vaanittava tarkasti. Reilu viikko Bosnian romanien parissa opetti jonkinlaista kunnioitusta, tai jos ei edes sita, niin ainakin myotatuntoa naita ihnmisia kohtaan.

Ma en myonna olevani rasisti. Mutta ennakkoluuloinen ma olen. Kuitenkin, Agatha Christieta lainatakseni, "Ihminen on kaikkialla samanlainen"...

Jiihaa...!

2009-05-07T10:14:00.000-07:00

Mun salijasenyys loppu!! Tata ei varmaan sais aaneen hehkuttaa, mutta pakko on, kun ei enaa tarvi raahautua sinne vakisin :D

Nyt pitais keksia sitten uusia harrastuksia... oon miettiny uintia, ja sillon tallon vois kayda luistelemassa, vaikka siita pitaaki pulittaa iha torkee hinta. Ma en kylla edes pida uinnista, mutta toisaalta, enhan ma oo ikina ollut sali-ihminenkaan :D Taa taitaa olla tammonen uusien lajien vuosi... katotaan vaan, niin kesan loppuun mennessa oon ilmoittautunu johonki cha-cha-chaan alkeiskurssille...!

(joo, ei nyt oikeesti!)

Nihao!

2009-05-03T09:11:00.001-07:00

..eli kaikkea sita oppiikin, kun katsoo pikkusten kans Dora The Exploreria :D Tuo on siis kiinaa ja tarkottaa et "Hei!" Kaytiin nimittain tassa muutama tunti sitten Host Familyn kanssa kiinalaisessa syomassa ja ah, kun on nii ylensyonyt olo :)

On siis sunnuntai. Lahdin heti ekaks aamulla kaymaan kirkossa, mutta tanaan en mennytkaan Elimiin, jossa yleensa kayn. Elim on ihana paikka ja rakastan niin sita ylistyksen ilmapiiria, mika siella on. Mutta se vaan on niin iso seurakunta, etta joskus siella on tosi yksinainen olo.. vaikea tutustua ihmisiin syvemmin, kun sun vieressa istuu joka kerta joku uus ja vieras tyyppi. No eniveis, kavelin tuonne Staple Hilliin semmoset reilu puoli tuntia ja kavin Sanctuary Churchin jumalanpalveluksessa. Voi, kun ma sain lampiman vastaanoton siella! Jos ma jotakin haluisin, etta muhun tarttuis taalla, niin tuo ennakkoluuloton asenne vieraita kohtaan, jolla muakin hellittiin tanaan :) Seurakunta oli tosi pieni, ja tosi monet tuli moikkaamaan ja kyseleen, kuka oon ja mita teen taalla -jopa nuoret :) Oli ihana jutella uusien ihmisten kanssa ja todeta, et vahitellen ne keskustelutaidotkin alkaa parantua, kun maltan miettia, mita puhun. Valilla suu puhuu niin nopeaan, et tajuan vasta jalkeenpain, et mitahan ma nyt sanoin.. :D Paivan positiivinen oli: "I hear you have a little accent..?". No, aika huge accent ennemminki, oon niin laiska lausumaan sanoja englantilaisittain :D Olen siis aivan loistavalla tuulella, taa vapaapaiva piristi niin kovasti ja tuollakin kirkossa oli ihanasti aikaa vaan keskittyy ylistykseen ja rukoukseen :) Tulipa aika usko-keskeista juttua taas, mutta kun se nyt vaan on niin iso ja ohittamaton asia mun elamassa, niin siita on vaikea vaieta!

Oon ollut nyt vahan laiskana tan blogin suhteen. Suurin syy on varmaan se, etta mulla on kaikki loppufinito ja silleen, niin kaikki rahat on mennyt vaan semmosiin pakko-ostaa-juttuihin ja kameran uudet akut saa nyt odottaa vahan aikaa eika mulla siis oo mitaan kuvamatskua. Ensi viikolla voisin kayda Curruysissa kattomassa, mihin hintaan irtoais uudet akut ja laturi..

Joten tassapa vahan taman hetken randomeja plussia ja miinuksia, kun nyt ei oo edes sattunut mitaan niin ihmeellista vahaa aikaan :D

+ Ihana auringonpaiste :) Valilla on niin kamalan kylyma, mut taas paistaa aurinko ja mekkokausi on julistettu alkaneeksi.
+ No tama kiva sunnuntai tietty!
+ Sain liput ens viikon perjantaille Le Grand Cirque- Fantazie- esitykseen Hippodromeen.
+ Tytot leikkii kuningatarkokkeja (ala kysy multa, mita se tarkottaa! :D) ja laittaa tuolla mulle just toastia valipalaksi. Valilla nainkin pain!
+ Loysin vihdoinkin mulle THE Kengat -Adidaksen Superstarit, joita oon etsinyt ja himoinnut jo jonkun aikaa :) No, taytyy kayda viela kokeilemassa niita ja varata ne ja hakee ne sitten, kun seuraava palkkapaiva koittaa.
+ Huomenna on May Day, eli mulla on Day Off -> maanantai-apatia valtetty! Se iskee jostain syysta joka maanantai huolimatta siita, kuinka hyva tai huono viikonloppu on ollut.
+ Paasin vihdoinkin loytoelainkodille hommiin. Kavin ensin siella lauantaina, mutta niilla on kuulemma ihan liiaksi asti lauantailenkittajia, joten paatin pyorailla sinne uudestaan torstaina -sateesta huolimatta. Alle puolivalissa matkaa mun housut oli likomarat ja kaaduinkin kerran, kun oli niin liukasta, joten meinasin jo luovuttaa, mutta tallityton sisukkaalla asenteella (= elaimet hoidetaan, vaikka satais jalustimia ja kottikarryittain lantaa taivaalta) poljin sinne asti ja katos kummaa, aurinkohan siella loimotti taivaalla ja kuivasi housuni ja mulla oli oikeen kiva hetki lenkkeilemassa.
Ensin siella annetaan ID vastaanottajille, sitten ne kuuluttaa tarhoille, etta tuotteko koiran ja pian saat hihnan kateen ja saat lahtea puolen tunnin kavelylle ja poismennessa saat ID:si takaisin. Mun eka lenkitettava oli jonkinsortin terrieri, oikeen kiva ja alykas jatka. Semmoinen valkoinen toffeenvarisilla laikilla. Sen jalkeen lenkitin Millie-nimisen parsonin, joka naytti olevan kovasti nyppimisen tarpeessa. Oikeen kivoja haukkuja :) Tosin puolessa tunnissa ei ehdi kuin kaahottaa eteenpain, niin kova into noilla oli paasta liikkumaan!
Niin, huomenna sinne uudestaan, jos se vaan on auki!
- Ma jouduin perumaan mun ratsastusvaelluksen. Pah! Mulla ei nimittain ole viela ajokorttia taalla eika sen puoleen vakuutustakaan. Mutta hei, loppukuusta paasen vihdoinkin ratsastamaan!
- Taa viikko on ollut vahan yksinainen ja surullinen. Mulla on ollut kamala ikava mun hevosta ja valilla pystyn niin kuvittelemaan sen kavelemassa mun vierella, etta tulee itku kurkkuun. "Ma voin suunnitella mun koko elaman(...), mut kaikki menee toisin, joku suunnittelee mua paremmin. " Olavi Uusivirtaa. Oon kuunnellut paljon suomalaista musaa taalla, uutta ja vanhaa :)
- Ens viikolla mulla on ihan liian monta tylsaa mita-ma-nyt-tekisin-iltaa, koska rahat on loppu :D Pitais saada taa mun budjetti kuntoon.
- Ma haluan Lontooseen, mutta en nyt vaa paase. Hoh.
- TobyMac ei edelleenkaan suunnittele keikkaa UK:n puolelle. Vaaryyksien vaaryys.

Heh, tanaan en oikeen keksi mitaan valittamista, oon liian hyvalla tuulella. Hauskaa ens viikkoa teille kaikille! :)

Ja Enkkulassa taas!

2009-04-22T05:06:00.000-07:00

Suomi- loma hurahti taas niin nopeasti ohi ja ennen kuin ehti lentokonetta sanoa, olin jo matkalla Lontoota kohti. Oulun lentokentalle ilmestyin tyylikkaasti myohassa ja virkailijaseta sai aihetta ivailla mun ajankaytosta, mutta paaasia, etta ehdin kuin ehdinkin koneeseen ja matkatavaratkin saapuivat He-Va:lle ihan oikeaan aikaan.

Mulla on ollut aivan ylisekava olo nyt viime aikoina. Suomen lahtoa edeltavana iltana musta tuntui, etten edes halua viela lahtea kotimaan kamaralle (ja miten paljon olin sita lomaa odottanut!), Suomessa mulla oli aluksi hetkittaista Bristol-ikavaa ja loman lopussa tuntui jarkyttavan raskaalta lahtea takaisin Englantiin.

Mutta kyllapa tuntui silti ihanalta kayda Suomessa! He-Va:lla naureskelin itsekseni ihmisten erilaisille murteille ja puhetavoille ja nautin ruotsin sorahtaessa korviini niin tutusti (ma oon kamala salakuuntelija, se on ehdottomasti yksi mun pahimmista paheista :D). Lentamisen parhaita puolia on totta kai airport shops -ja huh, kun kauppoihin oli tullut kaikkea ihanaa uutta kolmessa-neljassa kuukaudessa, minka oon ollut pois! Upea uusi osa Muumi-kulhoja nostatti hymyn huulille ja Pentikin kyltti sai palan kurkkuun. Ja hei, uusia jaateloja ja Fazerilta ja Pandalta vaikka mita herkullisia uutuuksia! Naita ma kutsun suomalaisiksi juurikseni! :DD No ei, mutta voiko nain materialistinen ihminen kuin mina valttya liikutuskohtauksilta kun nakee jotain, mita todella arvostaa. Suklaahan varsinkin on suomalaista taidetta ja muotoilua parhaimmillaan... ? :D

Autokoulukin on nyt kunnialla selvitetty loppuun asti. Finally! Ja ihan turhaan jannitin, liukkaalla ajo oli hauskaa ja rakkaaseen Golf-kultaani voi aina luottaa :) Ehkapa paasen nyt ajeleen taalla Englannissakin, kunhan uusi ajokorttini saapuu ja vakuutusasiat on kunnossa. Hope so!

Mun loma kului lahinna perheen neli-ja kaksijalkaisten kanssa, jauhoihin, suomalaisiin sanoihin ja musiikkiiin hautautuneena ja syoden. Muutamia ystaviakin ehdin nahda ja Alajarvella kaytiin, totta kai :) Mahtiloma siis. Kiitos kaikille lomaseurasta, syksylla taas sitten nahdaan!

Takaisin matkustaminen sujui paljon rennommin kuin menomatka, kun ei tarvinnut nukkua oisen lentokentan metelissa. Nautiskelin taalla paassa vahan Lontoon sykkeeesta ja olisin niin halunnut seurata muiden esimerkkia ja kellahtaa Hyde Parkiin ottamaan aurinkoa, mutta valitettavasti aikataulut ei nyt sallinut mitaan viivvytyksia. Taalla on ollut ihanat kesakelit taas, mutta totta kai nain vapaapaivan kunniaksi taivas on taas taynna pilvia. No, en jaksa valittaa siita, vaan lahden metsastamaan saappaita Broadmeadilta (hillityt, mustat eika semmoset pinkein sydan-tai kukkakuvioin koristellut, mita taalla lahinna nakee, kiitos!) ensi viikon ratsastusvaellusta silmalla pitaen.

Kotona tajusin muuten yhden pelottavan asian: enaa vajaa nelja kuukautta Au Pair-aikaa jaljella! Mihin se seitseman kuukautta on kadonnut? Mutta hei, tuossa ajassa ehtii vaikka ja mita, jos laittaa tuulemaan! Koulujen alkuun asti aikaa selvittaa, mita ihmetta ma taalla oikeesti teen, tai siis, miksi ihmeessa ma paadyin juuri Englantiin (sattumahan se ei ole :D) ja kokea kaikkea kivaa :D

Viikko kerrallaan :)

2009-04-04T09:17:00.000-07:00

Ihmiset kyselee multa aina, etta mita ma taalla puuhailen vapaa-ajalla ja muutenkin, joten paatin teha siita ihan oman postauksen. Mulla ei vaan ole taalla semmosta tavisviikkoa, vaan toisina viikkoina on hurjasti tekemista ja toisina taas ei yhtaan mitaan. Mutta tama vois olla semmonen tyypillinen yritan-saastaa-kovasti-rahaa-viikko. Jotakin jokaisesta paivasta valilla lauantai-lauantai, kuvien kera.

Lauantaina miitattiin kaverin kanssa kaupungilla viimeista kertaa, ennen kuin tytto lahti takaisin Suomeen. Vahan haikeeta... nyt ma oon niin kuin omillani taalla. Aika loytaa uusia kavereita...! Eniveis, kulutettiin aikaa ihan vaan kiertelemalla keskustassa. Paivan teema tais olla syominen - kaytiin frappéilla ja suklaakakulla, herkuteltiin Lindtin ihanan pehmealla suklaalla ja kaytiinpa viela hajottamassa fish'n chipsit kahteen pekkaan :D Oli muuten oikeen hyvaa! Paivaan kuului myos kasoittain kauniita kenkia, hauskoja hattuja ja upeita iltapukuja.

Sunnuntaina ma kavin tietty kirkossa ja illlalla vaan hopsoteltiin pikkutyttojen kanssa :) Lepopaiva sanan varsinaisessa merkityksessa. Tuommonen kuumailmapallo meni muuten EG:n yli (siis Emersons Greenin, jaksa tuota kirjottaa joka kerta, niin se on nyt vaa EG :D). Ootko tienny, etta siita kuuluu semmoinen janna kohina, kun se menee ohi?! Ma oon luullut, etta ne on aivan aanettomia. Aina oppii uutta.

Maanantai oli lotkopotkopaiva. Illanviettoa Sherlock Holmesin ja suklaan kanssa.

Tiistain tyopaivan aikana ehdittiin tehda PikkuPrinsessan kanssa vaikka ja mita! Leivottiin tuommoinen maailman yksinkertaisin omppupiirakka ja keitettiin siihen viela custard paalle, ja ehdittiin viela kaiken normaalin tohinan lisaksi askarrellakin. Huippukiva paiva! Illalla kavin Much More-illassa kirkolla, mutta onnistuin pilaamaan oman iltani kielimuurimokotyksella... Hoh. Ei nain! Mutta musta ei vain ollut tuona iltana hopottamaan small talkia, ei todellakaan.

Keskiviikko oli jarjestelypaiva. Ma pakkasin Suomen reissua varten ja lista-addiktina kirjoitin toki pitkan listan, mita tarvin mukana, mita pitaa viela ostaa ja mita jatetaan Suomeen odottamaan syksya. Lisaksi selvittelin, missa mun lempparikirkon nuoret kokoontuu, jos menisin niiden nuorteniltaan sitten Suomi-reissun jalkeen, ja kyselin ratsastusvaelluksista. Tammoista kaytannollista ajankulutusta.

Torstai= day off. Mulla teki mieli tehda jotain epaAssumaista, joten paatin lahtea uimaan. Uiminen ei todellakaan ole mun laji, mutta olipa mukavan rentouttavaa tehda jotain semmoista liikuntaa, missa joutuu oikeastikin keskittymaan! Uiminen taalla on aika kallista, mutta altaat oli ihan hyvat, niin mikas siina sitten pulikoidessa. Hygieniajutut on taalla vain vahan eri tasolla kuin Suomessa... :D Ei todellakaan missaan ollut jalkojen desifiointi- mahdollisuutta, ja suihkussa voi kayda vain uikkarit paalla, kun miesten ja naisten suihku-ja pukeutumistilat on yhteiset. Ai mika sauna? Ei taalla semmosia... Uinnin paatteeksi tepastelin kaupoissa tuolla Staple Hillissa ja Kingswoodissa, missa tuo urheilukeskus on.

Perjantai oli niita paivia, jolloin saastaminen ottaa maailman eniten paahan. No money, nothing to do, nowhere to go, no life. Aika vahalla oli, etten alkanut hakata paata seinaan, kun ei voinut tehda mitaan. Just nyt on Bristol Fashion Week, ja olisin todellakin halunnut kayda katsomassa muutamat cat walkit, mutta eipa mulla ollut rahaa niihin lippuihin. Niinpa pesin pyykkia (pesukone hajosi edellisella viikolla, eli mulla riittikin siina kovasti tekemista... :D), nukuin paikkarit ja kaivelin jopa enkun kielioppikirjan polyttymasta lipaston hyllylta (jossa se mua syyttavasti katselee joka paiva, mutta oon vahan liian laiska opiskelemaan... hei, taa on gap year, ei nyt opiskella!) Mulla on tosi hyva asenne tan englannin suhteen, kuten tuosta kuvasta voi varmasti paatella.. jos se olis ollut minka tahansa muun kielen kirja, niin johan olisi ollut mielenkiintoista, mutta.. englanti :/ No, sain kahlattua substantiivi-osion lapi. Huh.

Voiko olla suloisempaa kuin pienet torkkuvat fretit??

Me asutaan nyt taalla...
Lahetaanko lenkille? Otatko mut mukaan?

Lauantai vihdoinkin. Saastoviikot on niin turhauttavia! Ma hyppasin aamusta pyoran selkaan ja vispasin Brislingtoniin hakemaan yhdelle kivalle kaverille puikkoja, koukkuja ja kevaista alpakkaa Get Knittedista. Ma voisin viettaa tuolla kaupassa tuntikausia hypistellen ihanan pehmeita ja unelman keveita lankoja ja hauskoja puikkoja ja kaikkea! Upeita vareja, oijjoij. Selvisin sielta ostamatta mitaan itselleni ja menin tuollaiseen kauniisen puistoon syomaan lounaani, Tescon kanasalaattia ja voicroissantin (Elakoon Tesco ja sen halvat ruuat!). Ruoka maistuu aina niin paljon paremmalta ulkona:)

Seuraava pysakki olikin sitten St. Philipsissa, jota poljin pitkin ja poikin etsien Bristol Dogs And Cats Homea. Loysinpa sen vihdoinkin! Siella oli Spring Fair, eli jonkinlainen avoimet ovet-tyylinen rahankeruutilaisuus. Mua vahan pelotti menna sinne, oikeesti. Kodittomat elaimet vaan saa mut yhta surulliseksi kuin orvot lapsetkin. Ja olihan siella monenlaista koiraa -pitkaa karvaa, lyhytta karvaa, ryttykuonoja, pitkia kuonoja, matalia jalkoja ja murisevia naamoja. Valehtelematta vahintaan kolmasosa niista koirista oli staffeja... Lisaksi siella oli ihania fretteja, deguja, kissoja ja kaneja, undulaatteja ja olin ma kuulevinani jopa kukon huutavan jossakin.

Tuo on juuri se sama loytoelainkoti, jonne hain aiemmin vapaaehtoiseksi. Kukaan ei ottanut muhun yhteytta sielta, vaikka aluksi sain oikein innostuneita maileja sielta, joten jatin asian siihen ja ajattelin, etta ehka niilla ei ollut oikeasti tarvetta vapaahetoisille vaan pelkalle rahalle. Mutta kunhan tulen takaisin Suomesta, niin menen kylla kaymaan siella uudestaan ja vakuutan ne mun innokkuudesta volunteerata siella. Nain on :) Sitten mut varmaan voikin loytaa vapaapaivina lenkilta uusien karvaisten kavereiden kanssa tai hyppimassa joku hemaiseva kanapuku paalla kolikonkeruuastia kasissa keskustasta :D

Tammoinen viikko siis nyt. Tais tulla taas ihan liian pitka postaus.. Lopuksi viela ylosnousemusjuhlatoivotukset teille :) Lahden tiistaina Lontooseen ja ke-aamuna lennan Ouluun (Finnairilla jee!), ja viivyn kotona puolitoista viikkoa. Sen jalkeen on varmastikin luvassa levotonta pohdintaa kodista, muuttumisesta ja irrallaan olemisesta.. ja kakkosvaiheen turhuudesta! :D Syokaa paljon Mignon-munia, niin makin aion tehda!

Ferrys, Frappés and fantastic views.

2009-03-22T13:41:00.000-07:00

Taalla vaan helle jatkuu :) Upeeta, kun on oikeestikin niin lammin, etta tarkenee T-paidalla!! On ollut vahan hiljaista nyt, kun ei oo tapahtunut mitaan erikoisempaa, mutta taa viikonloppu oli kylla ihan tapahtumarikas. Ja aika hiljaista taalla tuleekin nyt olemaan toistaiseksi, kun tama saastamista vihaava tytto yrittaa kerata kakkosvaiheen kokoisen kasan rahaa ennen paasiaista. Loppukevaalle onkin sitten kvoasti suunnitelmia, toivottavasti ne kaikki toteutuu! :)

Nahtiin pitkasta aikaa kaverin kans kaupungilla lauantaina ja kaytiin horppaamassa pirtelot Caffé Nerossa -tai siis Frappét. Uijjuij, mita herkkua! Actually, me taidettiin juoda noita yhteensa nelja torppoa :D Aika tyttoja! Ma luulen, etta paastan Sisaisen Herkkuturistini valloilleen joku paiva ja kirjoita arvostelun pirteloista, niin etta saan paatettya, mika on taman kesan hittituote. Double Chocolat Frappé on ennakkosuosikki, eika mansikkainen serkkunsakaan juuri kalvennut kisassa.

Viilean herkuttelun jalkeen talsittiin (mun tapauksessa voi kylla puhua ennemminkin vyorymisesta, niin tuhtia tavaraa nuo oli!) joenrannalle, hypattiin ferryn kyytiin ja nautittiin vahan erilaisesta Bristol-perspektiivista, nain niinkuin vesilta kasin.

Takaisin tullessa ihemteltiin suihkulahdetta, johon joku oli nerokkaasti kayny kait kaatamassa pullollisen tai pari Fairya... :D

Leffailloista on tullut aika vakioviihdetta meille taalla :D Nytkin mentiin sitten illalla katsomaan Marley&Me, joka oli siis tarina labradorinnoutajasta ja sen perheesta. Mulla vain jai loppu katsomatta.. siina vaiheessa, kun koiraherralla alkoi vanhuus painaa ja lopetuspiikki vilahti screenilla ekan kerran, ma ryntasin vessaan itkemaan. Kuluneen vuoden aikana oon luopunut niin monesta rakkaasta elainystavasta, etta ei tuommoista pysty kyynelitta katsomaan. Elokuvana tuo oli paljon hidastempoisempi ja tylsempi kuin oletin, mutta kertoi kylla osuvasti siita, miksi ihmiset haluavat pitaa lemmikkeja, vaikka joskus niiden vuoksi on aivan naantynyt vasymyksesta.

Tanaan, sunnuntaina, taalla oli aitienpaiva. Ma kavin aamulla tutussa kirkossa ja iltapaiva ja ilta vietettiin Host Familyn kanssa kuvankauniissa maalaiskylassa nimelta Castle Comb tai jotain sinnepain.

Eikos ole hirvittavan kauniita vanhija taloja? Ja sitten siella oli paljon elaimia...

..niinku Bambeja :D

... ja irrallaan vaeltelevia hevoslaumoja. Naita kahta piti paasta rapsuttelemaankin :)

Viikonloput menee aina niin vilkkaasti ohi! Mutta oikeastaan ei se haittaa, koska nyt on niin ihanan aurinkoista ja valoisaa, etta jaksaa olla paljon karsivallisempi lastenkin kanssa ja muutenkin pirteammalla asenteella. Ensimmainen epa-Suomen-kesa tulossa - voi olla, etta kun kavereita kutsuu Keuruu, niin taalla on aika tylsaa.. tuskinpa Englannissa ymmarretaan mitaan juhannuksen paalle (ainakaan semmoisen, etta nukutaan autossa tai teltassa, kaydaan kylmassa suihkussa ja palellaan sukat markina sateenvarjon alla ja silti on vaan niin hauskaa :D)! mutta hei, kiinostaisko ketaan tulla piristamaan mun juhannusta?? :D ma esittelen kylla mielellani uuden kotikaupunkini parhaimpia puolia! Saa laittaa mailia, jos haluaa Bristol-lomalle.

Se on KESA kuule ny!

2009-03-15T09:40:00.000-07:00

Aamulla oli aivan hillittomat hellekelit! Bussimatkalla kirkkoon tuntu, etta tukahtuu, vaikka olin mielestani pukeutunut kevyesti. Kesan merkit on selvat: avoautoja, kukkia, jaateloa, shortseja ja minihameita! Jippii :) Oli pakko kaivaa kamera esille ja ottaa pari kesaista kuvaa..

Helmikuisen kesan kunniaksi sorruin ananas-Minstrels-pirteloon...nami :) Harkitsen tassa juuri, etta kavisinko ostamassa lisaa jaateloa, kun nyt kerran on alkuun paasty.. hmm. On mulla ongelmat. Koin muuten maailmanmullistavan jarkytyksen, kun tajusin, etta Sainsburyssa (se paikallinen marketti) ei myyda normijaateloo ollenkaan!! Kaikki on jotain perhepakkauksia.. No, ei kai sen pitais olla yllatys, etta Valioa ja Ingamania ei myyda taalla, mutta silti. Mun kesan pelastus on tietenkin Ben&Jerry's...! Niita sentaan saa puolen litran yksittaispakkauksissa! Ei tee mulle tiukkaa popsia tuommonen yhteen menoon :)

Kirkosta tullessa ikuistin tuon Banksyn nallegraffitin vahan valoisampaan aikaan.. ja eilen pyoraillessa keskustaan paasin kerrankin kuvausetaisyydelle gorillagraffitista, joka on kuulemma miekkosen kasialaa myoskin. Tiesitteko muuten, etta gorillat tunnistavat toisensa nenan muodon perusteella?? Kaikkea sita oppiikin Au Pairina!

Pakko viela esitella mun uusi hellyyttava saastolipas :D Tyttonen on nimeltaan Clarice Bean, Lauren Childin hahmo. Kylla tuon pitais motivoida saastamaan!!

Taa on nyt tammosta tanaan.

2009-03-13T04:15:00.000-07:00

Kaikki stressin aiheuttajat kurissa toistaiseksi ja mun kurkun ymparilla kiristanyt koysi alkaa loystya hiljalleen. Huh. Kakkosvaihe varattu, lentoliput Suomeen varattu, eli paasiasen vietankin yllattaen Suomessa. On mulla ollutkin pikkuveljee ikava :D ja tietty monia monia muitakin ihmisia ja karvaisia ystaviani!

Myoskin yhteishaku on nyt pulkassa. Mun numerot lahti koettamaan onneaan ja nyt sitten vain odotellaan ja toivotaan ja rukoillaan ja pelataan, etta johonkin tarppais. Ma en oikeestikaan tiia, mita ma haluan tehda ja opiskella vai haluanko viela mitaan. Mut jostakin se on kai aloitettava? Hakutoiveet jarjestyksessa oli Seinajoen, Jyvaskylan ja Kokkolan amikset (naista valmistuisin joskus hamassa tulevaisuudessa leipuri-kondiittori-merkonomiksi) ja Kokemaen ja Mantsalan maatalousoppilaitokset.

Vein Sainsburysin ilmotustaululle mainoksen... :D Bristolin kissa-ja koirakodilta, jonne hain vapaaehtoiseksi koiranlenkittajaksi, ei oo kuulunut mitaan, vaikka aluksi sain oikein innostuneita sahkoposteja sielta, joten koitetaan nyt sitten saada koiruuksia lenkkiseuraksi toista kautta. Rahapulassa piehtaroidessani vaan mietin, etta jos sittenkin ottais pienta maksua lenkittamista.. jokainen punta ja penni olis kylla tarpeeseen, etta saan sen typeran 2-vaiheen maksettua..!

Lasten suusta kuultua vol.2

2009-03-13T04:11:00.000-07:00

Pikkuprinsessan logiikka on pettamaton.

S(tutkii mun lompakkoa): Mum has a different wallet.
A: Yes... I've got three wallets, actually.
S: Three? Like... like I'm three years old!!
A: Yeah.
S: That means we're twins!

lahetaanpa boominhammii...!

2009-03-10T04:16:00.000-07:00

Viime viikonloppu meni sitte niin nopeesti. Herasin siis lauantaina epainhimillisen aikaisin, etta ehtisin kayda suikussa, meikata, kuivat hiukset ja vahan viela pakata, ennen kuin bussi lahtisi keskustasta ennen puoltapaivaa. Joskus kahdeksan aikoihin mun oven takaa alkoi kuulua Happy Birthday ja koko Host Familyhan siella lauloi onnitteluja. Sain lahjanki, jannan valokuvakehyksen, johon tulee varmaan kuvia meijan elaimista.

Mun kriisi vaan yltyi ja yltyi kahdenkympin rajapyykkia lahestyttaessa.. ja lauantaina oli niin OUTO olo. Oon yrittany miettia paani puhki, mika siina 20:ssa on niin pelottavaa. Ainoat jarkevat selitykset, mita oon keksinyt, ovat

a) aika on kiitanyt kamalaa vauhtia siita lahtien, kun taytti 18. Just eilenhan ma sain ajokortin, right? Eihan tassa ehdi elamaan, kissa viekoon, kun vuosia tulee tayteen tata vauhtia!

b) 20-wee kuulostaa masentavan aikuiselta. Silta, etta elama on taynna huolia ja murheita: rahaongelmia, asunto-ongelmia, opiskeluongelmia, lainaongelmia, miesongelmia ja tyoongelmia. Pelkka sana 'ongelma' nayttaa rumalta, vaikealta ja monimutkaiselta, eikos?

c) teinivuodet loppuivat. Kaytannossa se kai tarkoittaa sita, etta ma en saa olla enaa naiivi, vaan aikuismaisen harkitseva, jarjestelmallinen ja saavutuskeskeinen. PAh.

Mutta se siita kriisista. Ma yritan kovasti unohtaa sen ja keskittya johonkin olennaisempaan. Kuten yhteishakuun ja kakkosvaiheen jarjestamiseen. Huoh. Mutta sen verran viela, etta Birminghamissa bussikuski kysyi multa jotain tyyliin "Tuleeko lasten vai aikuisten lippu?". Ma en tiennyt, itkeako vai nauraa.

Pikkureissu on tietysti oivaa laaketta ikakriisiin ja hyva syy pakoilla synttareita. Birmingham osoittautui melkoisen mitaansanomattomaksi kaupungiksi, jossa ei oikeastaan ollut mitaan erikoista nahtavaa. Kavin markkinoilla, josta mukaan tartttui kengat 5 punnalla, sitten kopottelin kanaaleille, joista Birmingham on kuulemman kuuluisa. Nojaa, olihan ne ihan kivoja, mutta ehkapa niita olisi ovinut kutsua sanoilla 'viehattava' ja 'Venetsiamainen', jos olisi ollut vaikka kesa. Mutta nyt kaikki oli vaan jotenkin harmaata.

Ma oon aina kuvitellut, etta Bristol on tosi kansainvalinen paikka, mutta kylla Birminghamissa oli viela enemman eri kansallisuuksia.. jos taalla on jotakin oppinut, niin sen, ettei enaa hatkahda, vaikka kaupan kassalla oliskin myyjalla vaikka turbaani paassa. Eika enaa tarvi tuijottaa, kun kohtaa ihmisia, joista ei nay mustan kaavun alta kuin silmaparit.

Onnistuin loytamaan bussin, joka vei mut Sheriden House Hotelille...

... jossa lueskelin, soin ja potkottelin vahan, ennen kuin palasin keskustaan katsomaan The Confessions Of A Shopaholic-leffan. Kaikki on lahinna haukkuneet tata, mutta ma tykkasin. Se oli jotenkin ihanan tyttomainen. Ja ma olin kateudesta vihrea Rebecca Bloomwoodin tyylikkaiden vatteiden takia :D Luin juuri vasta taman kirjana, ja taytyy kylla sanoa, etta kirjalla ja leffalla ei ollut paljon yhteista.. itse asiassa pidin kirjasta enemman, se sai mut enemman myotahapean valtoihin, kun oli kyse hyvista syista shoppailla... :D Ma olin varmaan ainut siella, joka nauraa ratkatti Suomi-lapalle ihan katketakseen.. :)

Lauantai sujui siis aika rennoissa merkeissa. Edellamainittujen lisaksi soiteltiin isin kanssa ja sitten vaan kulutin aikaa yhdessa ostoskeskuksessa, mutta onneksi mulla ei ollut pennin pyorylaa jaljella, niin jai ihanat mekot rekkeihin odottamaan uusia omistajiaan.

Palasin hotellille joskus yhdentoista aikoihin. Ma olin aika vasynyt ja meninkin heti nukkumaan, koska aamulla olisi aikainen heratys. Nukkumisesta vaan ei tullut mitaan. Sanky oli kivikova ja ma olin ihan jaassa. Patterit kylla puhkuivat taysilla, mutta ikkunasta veti niin kova vinkka, etta nukahtaminen oli aivan mahdotonta. Jotenkin ma sain torkuttua sen yon lapi ja aamulla kellon soidessa tyonsin vedenkeittimen johdon pistokkeeseen ja nautin samantien hoyryavan kuumaa teeta.

Ja sitten Cruftsiin! Sitahan tassa oli odotettu kuin kuuta nousevaa :) ainut ongelma vaan oli, etta ma olin salaperaisesti unohtanut ottaa selville, miten ma paasisin sinne. Siinapa sitten tallustelin pitkin ja poikin keskustaa ja odottelin ihmetta tapahtuvan, eli etta jostain kaahaisi bussi, jonka ikkunassa lukisi "Menossa Cruftsiin. Tuletko mukaan?"-mita ei tietenkaan tapahtunut... sen sijaan muistin, etta bussiasemallahan paasi nettiin. Sinne siis! Pikainen istunto selkeytti mun tilannetta sen verran, etta hilpaisin juna-asemalle, ostin liput ja karautin Birmingham International Stationille, josta paasi oikeen kaytavaa pitkin sisalle The NECiin, etta ei sitten varmasti voinut edes eksya.

Nain niita luontokuvia otetaan :D

Crufts oli VALTAVA! Ma en oo ikina nahnyt noin montaa koiraa yhta aikaa, en sitten ikina! Tassuterapiaa tarjolla :) Ma en juuri ehtinyt istuskeleen kehien reunalla, border collieita kavin vain kurkistelemassa puolikkaan Subin syonnin verran. Sen sijaan kulutin aikaa Discover Dogs- osiossa, jossa oli kojuja melkein kaikille maailman roduille. Siella sai sitten esittaa kiperia kysymyksia kasvattajille ja rapsutella karvakuonoja sydamen kyllyydesta. Ma olin siella ihan silla silmalla liikkeella, etta jospa jo loytaisin sen "oman" rotuni. Monta suosikkia loytyi kylla, mutta niita on ihan liian vaikea pistaa paremmuusjarjestykseen.

Suomalaisia rotujakin oli paikan paalla. Ja muutenkin suomalaiset olivat edustettuina Cruftsissa.

Agilityareenalla ma viihdyin varmaan monta tuntia. Oispa niin ihanaa harrastaa taas agilitya! Yleiso eli aivan taysilla joka ikisen pujottelun ja putken ja A-esteen, ja puomien putoillessa kaikki paastivat osaaottavan "OOOOHHhhh"-huudahduksen. Bortsut loistivat tietysti naissa mestaruuskisoissa salamannopeilla suorituksillaan, mutta olipa siella muitakin sukkelia rotuja kisailemassa.

Cruftsista sitten junalla takaisin keskustaan, bussilla kotia ja suoraan petiin univelkoja kuittaamaan. Ja taas alkaa arkinen aherrus!

I'm gonna live forever, I'm gonna learn how to fly-high...

2009-03-05T03:30:00.000-08:00

Eilen oli siis se kauan odotettu Fame-The Musical -mun eka musikaali Englannissa, eika takuulla viimeinen :) Mahaa sarki ja paassa jyskytti, mutta sarkylaaketta naamaan ja menoksi! Oli muuten hirvittavan kylma... Ma paasin Hippodromelle hyvissa ajoin ja ihastelin sitten hienoa teatteria. Se oli sisalta punaista kultaisin koristuksin ja siella oli jopa hienot noin kolmen hengen aitiopaikat erikseen. Mun paikka oli upper circlellla, eli siella ihan jarkyttavan korkealla. Melkein alkoi huimata, kun katsoin alas sinne nayttamolle. No, sen siita saa, kun pihistelee (halpojen) lippujen hinnoissa.. en nimittain nahnyt esiintyjien ilmeita lahes ollenkaan. Ja nayttamon parvekkeella tapahtuneet kohtaukset jai mulle aika hamariksi, kun nain vain jalkoja :D Ei nain! Ensi kerralla ostan sitten paremmat liput (alkaa pahasti kuulostaan silta, etta musta tulee vakioasiakas!)

Fame oli hieno, vaikka odotin silta kylla vahan enemman. Mutta hyvaa viihdetta, todellakin. Taynna hillitonta tanssienergiaa (jota tama tytto, jolle ei ole siunaantunut semmoista osaan-tanssia-ja-nautin-siita- geenia ollenkaan, katseli silmat pyoreina.. :) varsinkin breikkausliikket oli niin upeita!) modernia ja klassista taitavasti yhdistellen, ihania biiseja, jotka jai soimaan paahan ja hauskoja roolisuorituksia. Pysyin jopa juonessa perilla, vaikka en tajunutkaan kaikkia vuorosanoja. Ja osuvia kuvauksia nuoruuden ongelmista, kuten lihomisen pelosta ja itsensa etsimisesta. Ilta oli ohi aivan liian pian..

Sori, ei oo kuvamateriaalia.. tuo Hippodromen sisaankaynnin kuvakin on joku vanha otos.. mutta uumoilin, etta siella ei luultavasti saisi kuvata, mika pitikin paikkansa ja kamera jai kotiin. Tai no, oikea syy oli se, etta halusin kayttaa uutta Lontoo-laukkuani kavelylla ylpean omistajansa kera ja siihen ei kerta kaikkiaan mahtunut Kaapoksi ristimaani kuvakonetta :D

Hippodromeen ohjelmisto vaikuttaa mielenkiintoiselta. Venalainen jaatanssiesitys Cirque De Glace, Flashdance, Jackson5:n ja MJ:n tuotantoa esittava Thriller -Live, sirkus nimelta Le Grand Cirque Fantazie, High School Musical (joojoo, oon vahan vanha tuohon, mutta hei, ma en oo nahnyt yhtakaan osaa tuosta musikaalista, johon tan perheen tytot on niin ihastuneita!), Abbamania ja silleen. Taytyyhan tasta ottaa ilo irti, etta asun nyt kauupngissa, jossa on noin upee teatteri :)

Likat Lontoosa

2009-03-02T02:46:00.000-08:00

Ma rakastuin Lontooseen. Todellakin.

Voit varmaan uskoa, etta ma herasin melkein nauraen viime perjantaina. Lontoo! Vihdoinkin :) Ja olihan sita odotettukin, hyvanen aika, joulusta asti. Ja kauemminkin. Niinpa mun hyvaa tuulta ei latistanut bussin viivyttely (kun joku nainen nosti metakan siita, saako han seista liikkuvassa bussissa vai ei), eika edes se, etta jouduin istumaan vajaan kolmen tunnin matkan Lontooseen siideria naukkailevan, mitaan kaytostapoja omaavan turpean nakoisen, haisevan ukon vieressa. Ilkeasti sanottu, mutta ma olisin mieluummin halunnut jonku niista monista kivoista tyypeista matkaseuraksi!

Ensimmaiset viisi minuuttia Lontoossa ja ma olin vakuuttunut, etta nauttisin asua siella. Edelleenkin ma naen itseni maaseudulla asumassa viiden vuoden paasta, mutta vaikkapa puoli vuotta Enkkulan paakaupungissa olis aika juhlaa! Niin, sompailin siis siella jossain Victorian lahettyvilla tuhansine karttoineni tosi turistin nakoisena, kun joku nainen tuli kyseleen, et osaisinko neuvoo vahan tieta..! Jep, todellakin joo :D Hyva kun itse paadyin oikeaan paikkaan, eli Hethrow'n kentalle ystaviani Annaa ja Pauliinaa vastaan!

Ihme kylla loysin tieni oikelle Underground Stationille, osasin jopa pienen harjoittelun jalkeen ostaa metrolipun ja loppujen lopuksi tytot loysi mut kentalta (sen sijaan etta ma olisin loytanyt heidat! :D). Jalleennakeminen oli tietysti ihanaa, kun jouluna ollaan viimeksi tavattu...!

Matkasimme sielta sitten metrolla majapaikkaamme Ealing Gues t Houseen. Yovyttiin siis parin sympaattisen ja kiltin turkkilaispojan hellassa huomassa. Reppanat taisi pitaa meita (no, ainakin mua...) melko typeryksina, kun ma olin perjantaina viela ihan Lontoo-kuumehuumassa, joka aiheutti akuuttia blondeilua ja hervottomia hihityskohtauksia. No, piristin varmasti monen ihmisen illan - ilmeista paatellen (ainakin sen jatkan, jonka auton eteen hyppasin vahingossa... hih :D). Ja ei, ma en harrasta blonditouhuilua nain niin kuin normaalitilassa, ja jalkeen pain olin sitten ihan nolona :D

Metrossa mietin vahan huolestuneena, etta millaisessa laavassa me vietettais seuraavat kaksi yota, mutta pelko oli kylla aivan turha, silla todettiin paikka tosi kotoisaksi -jostain syysta mulla tuli siita mieleen mummula :) Vessa ja suihku toimi (no, ainakin meidan kerroksessa :DD), oli siistia ja lamminta (todellakin!), saippuakin oli samaa, mita aiti ostaa ja palvelu pelas hyvin.

Vahan kuvia sielta.. kylppari oli jotenkin hurmaavan yksinkertainen.

Perjantai kului sitten lahinna kaveleskellessa ympari keskustaa ja huudellessa vuorotellen...

..."Oooh! OOOHH!!"...

... ja "Aaah!"

...ja "Kato tuota!" Ja illan paatteeksi kaytiin syomassa Sohosta loytyneesta pienessa kiinalaisessa, jossa oli kuitenkin aivan erinomaista ruokaa. Me paadyttiin niihin tavallisiin: mulle hapanimelaa possua, tytoille hapanimelaa kanaa. Nami :P

Ja sitten aikaisin pehkuihin, etta jaksettais herata aamulla aikaisin, koska suunnitelmissa oli menna tkts:n nurkille osteleen musikaalilippuja :)

Yhta hyvin me oltais kylla voitu nukkua vahan pitempaankin, koska valitettavasti myohastyttiin jotain kymmenen minuuttia, etta oltaisiin saatu liput Billy Elliotiin tai The Lion Kingiin. Harmitti suunnattomasti! Tai no, ehkapa meidan olisi kannattanut menna jonottaan niita lippuja jo aikaisemmin, niin oltais varmasti saatu omamme. Anyway, meilla ei ollut aikaa jonottamiseen sen enempaa, vaan kiiruhdettiin sitten Madame Tussaud'hin. Ma oon toivonut paasevani sinne siita lahtien, kun olin jotain ehka kahdeksanvuotias ja nain kuvia vahanukkekabinetista ekaa kertaa. Se olikin upea paikka, vaikka nolona taytyy tunnustaa, etta en tunnistanut kovinkaan monia julkkiksista :D The London Spirit, semmonen Lontoon historiasta mielenkiintoisesti kertova nayttely, jossa kuljettiin kahden istuttavilla takseilta ("black cabs") nayttavilla vaunuilla, oli kans tosi tyylikas juttu. Mutta Madame T:n kohokohta oli ehdottomasti tama:

Treffit Daven kans? :D Mr. Beckham nayttaa kamalan lyhyelta ja kapealta muhun verrattuna... mutta mitas pienista :)

Ja kaytiin samalla myos vaha rupattelemassa Audreyn kanssa :)

Me varattiin etukateen semmonen Madame Tussaud + London Eye -paketti, joten hypattiin sitten elamyksesta toiseen: Lontoon nakoalamaailmanpyoraan, joka kohoaa aina 135 metriin (joka on yhta kuin 64 punaista puhelinkoppia pinottuna). "Silima", kuten me raahelaisittain vekotinta kutsuttiin, kantaa enimmillaan 800 henkiloa (yhta paljon kuin 11 punaiseen kaksikerroksiseen bussiin mahtuu matkustajia), ja jokainen kierros kestaa puoli tuntia. Ja puolessa tunnissahan voi ottaa noin nelijasattaakuuskymmentaseittemantuhattakolomekymmantyheksan kuvaa, joista seuraavana murto-osa.

Fantastic views? Oh, really :) Puoli tuntia kului ihan hujauksessa, ja sightseeing' in jalkeen suunnatiin sitten takaisin jonnekin sinne Piccadillyn suuntaan. Koska missattiin se musikaali, niin paatettiin sitten nauttia hyvasta leffasta sen sijaan. Vahan aikaa siella seikkailtuamme loydettiin lukuisia mahdolisia leffateattereita, joista finalistiksi selviytyi Cinema Apollo elokuvalla The Reader. Ihan sikakalliit liput -ma en oo ikina maksanut 13 puntaa elokuvasta! Lippuja ostaessa me yllatyttiin taysin, kun myyjatytto kysyi yhtakkia ihan selkokielella: "Oottako te Suomesta??"Hanen aitinsa oli kuulemaa suomalainen. Saatiin hyvat naurut :D Muutenki Lontoo kuhisi suomalaisia, mutta ei kylla hirveesti nostanut sitten minkaanlaista kansallisitsetuntoa, kun kuulee jonkun huudahtavan supisuomalaisittain manaten jotain tyyliin : "Nyt kylla lahetaan kaljalle!"

Mutta se leffa siis. Mulla ei ollut minkaanlaisia ennakko-odotuksia sita kohtaan, paitsi etta Pauliinalta kuulin sen liittyvan jotenkin toiseen maailmansotaan ja mainos naytti kivalta. Joka tapauksessa, The Reader, oikean ja vaaran rajoja pohtiva draama, osoittautui tosi hyvaksi elokuvaksi, jonka jalkeen me oltiin aika hiljasta tyttoa - ma en ainakaan voinut kuin itkea semmoiset puoli tuntia sen loputtua.

Ja leffan jalkeen taas syomaan hyvin! Ruokaturismi on ehdottomasti mun suosikkilaji matkailussa. Lauantai-iltaa vietettiin siis intialaisen ruuan parissa poristen. Hillittoman hyvaa ruokaa ja erittain kohteliasta palvelua. Ravintolan nimi taisi olla Mahajong tai jotain sinne pain.

Metrolla sitten "kotiin". Oltiin kaikki ihan poikki kaiken sen kavelyn jaljilta, ja nukkumaan paaseminen kuulosti taivaalliselta - nama tytot vaan taisi olla vahan liiankin vasyneita, kun menivat vaaraan metroon ja petiin paastiinkin vasta aika monen mutkan jalkeen :) Ma tykastyin metromatkusteluun, muutes. Se oli helppoa, kohtuuhalpaa ja siella oli kiva katsella ja tutkia ihmisia :D

Sunnuntailta mulla ei oo kuvamateriaalia, koska ma holmo unohdin ottaa toisen muistikortin mukaani.. note: vahintaan 2Gb tilaa mukaan ens reissulle!! Sunnuntai aloitettiin kuitenkin jumiksella eli suunnattiin Westminster Abbeylle. Mielenkiintoista kayda muissakin jumalanpalveluksissa kuin missa normaalisti kay! Kirkkoennakkoluulot murentuvat vahitellen :) Nalkaisina sitten etsittiin Caffe Nero, jossa herkuteltiin keitoilla ja kaakoilla, ja mietittiin, mihin meilla riittais aika ja rahat, ennen kuin mun bussi lahtisi.

Loppupaiva palloiltiin sitten Covent Gardenilla, johon ma ihastuin silmittomasti. Harmi, kun ei oo niita kuvia!! Eras kaveri vinkkasi, etta kannattaa kayda kurkkaamassa Candy Cakes, joka olikin hurmaava valkoinen luola taynna mita varikkaimpia cup cake-leivoksia. Ja sen vieresta loysin taivaan: creme de la crepe. Voitte ihan rauhassa kuolata mun kuvausta spesiaalilatysta, jonka ostin: rapeaksi reunoilta paistunut crepe, jonka sisalla on tuoreita, raikkaita mansikanlohkoja, hieman kermaa ja nopeasti sulavia valkosuklaanappeja. AHHhhh...

Covent Garden oli taynna ihania kasitoita ja kaikkee siistia, ja sitten meita viihdytettiin musiikilla ja klovneilla. Loistava tapa viettaa sunnuntai-iltapaiva :) Mutta suklaalevystakin on joskus syotava viimeinen pala, eli kaikki hyva loppuu aikanaan, ja jouduttiin lahtemaan metrolle ja heittamaan haikeat hyvastit. Kiitos tytot piristavasta seurasta!

Victoria Coach Station oli muuten niin kuin pieni lentokentta :D Oikeen 20 porttia, joiden kautta siirryttiin bussiin :D Jotenkin.. huvittavaa! Tahan loppuvaiheille viela muutama kuva...

Tammosta mosaiikkia loytyi yhden matroaseman seinasta -tata ehdottomasti mun tulevan kampan keittioon!! Varmasti sanomattakin selvaa, etta ma jo mielessa suunnittelen hurjasti seuraavaa Lontoon -matkaa, vaikka en kaytannossa pystykaan sita toteuttaan aikakausiin (kiitos Suomen Poliisin... ja hanen, joka keksi 2-vaiheen... :S). Voi etta se oli ihana paikka! Niin paljon nahtavaa, kuultavaa, maisteltavaa ja koettavaa -viikonloppu ei riita mihinkaan. Ja Lontoon miehet, ne oli ihania :) Did you get lost, can I help you? Can you say me hello? Thanks, darling! Some hot drink for you, madame?How are you today? Tuohonhan vois melkein tottua ;P Alkaaka vaivautuko kertomaan mulle, etta ne vaan tietaa, miten tunteelliset tytot saadaan vakioasiakkaiksi -en ma usko teita kuitenkaan!! :D O, London :)

Vasynyt, mutta onnellinen matkustaja palasi kotiin sunnuntai-iltana. Kuulostipa kliseiselta. Hyi! Au pairimme palasi valiaikaiseen Bristol-kotiinsa jalat sadoilla rakoilla lahes autaana maanpinnan yapuolella leijaillen. Parempi.

Lasten suusta kuultua...

2009-02-24T09:15:00.000-08:00

Joskus nailla pikkusilla kylla valahtaa... :D Varsinkin S, 3 vuotta, on melkoisen hauska tapaus -yleensa ihan itse sita tajuamatta :) Myoskin E, 5 vuotta, saa mut nauramaan joka paiva...

S: You've got four-o'clock-eyes!!
Assu: What do you mean..?
S (kohauttaen olkapaitaan): Hmmm..I don't know.

S: Good girl! I said "good girl" to you!
A: Because I'm not a boy?
S: No, you are not -yet!!

Olipa kerran helmikuinen paiva...

2009-02-21T10:36:00.000-08:00

...jolloin Bristol vilisi suomalaisia, tarvittiin melko monta Plan B:ta ja tutun kulman toiselta puolen loytyi yllatys.

Kymmenen tunnin younet ei muka millaan riittaneet tyydyttamaan mun unentarvetta helpon ja kevyen tyopaivan paatteeksi.. Ei sinansa mikaan ihme, koska herasin valilla kylmiin vareisiin, kun unessa hevosille kantamani rehukasat muuttuivat sylissani luikerteleviksi kyykaarmeiksi. Varsin sekavan yon jalkeen vain laiskottelin monta tuntia, ennen kuin sain raahattua haukottelevan olemukseni salille. Tunnin hikisen puurtamisen kunniaksi palkitsin itseni -kaikkien laihdutusoppaiden saantoja kunnioittaen- Lidlin hasselpahkinavanukkaalla :D On muuten maailman parasta vanukasta!!

Vapaapaivissa ma rakastan eniten sita, etta talo on luultavasti tyhjana jossain valissa. Kuten talloinkin. Jopa meikkaaminen on hauskaa, kun voi rapittaa Daikin ia valittamatta siita, etta hairitsee muita... illan suunnitelmissa ei ollut mitaan sen kummempaa kuin miitata kaveri kaupungilla ja kayda Young Adults-illassa kirkolla, mutta joskus on kiva vaan... no, kuunnella musiikkia ja laittaa siina sivussa itseaan kuntoon iltaa varten, ja nimenomaan siina jarjestyksessa.

Neljan jalkiin ma sipsuttelin bussipysakille. Talla kertaa bussi tulikin aikoinaan, eika niin kuin edellisella kerralla, jolloin odotin bussia kaksikymmenta minuuttia vain todetakseni, etta paikalle saapui sitten kerralla ei vain yksi vaan kokonaiset nelja keskustaan matkaavaa kaksikerroksisista. Taalla bussiaikatauluihin ei todellakaan voi luottaa!! :D Bussi? Puhunko ma nykyaan todellaki busseista, enka linkkureista tai linkuista?? Kohta ma varmaan alan kutsua niita nimella dosa. Huoh.

Huolimatta mun ankarasta saastokuurista ma lipsun jatkuvasti hemmottelemaan itseani elaman suurilla tai pienilla elamyksilla. Mutta oikeesti, mita jarkee koko aupparivuodessa on, jos kokoajan vaan saastaa?? No okei, sitten saa kerralla enemman hauskuutta, mutta joitain asioita ei vain voi vastustaa. Kuten suklaata :P No joo, mutta nyt oli kuitenkin kyse jostain vahan isommasta elamyksesta. Antaa kuvien kertoa:

FAME -The Musical siis ohjelmassa Lontoon ja Briminghamin reissujen valissa :) En pysy oikeestikaan nahoissani, ootan niin kovasti :D Seuraavat kaksi viikkoa on varmasti melkoisen ikimuistoiset!!

Ma olin yllattynyt, kuinka vahalla vaivalla sain ostettua tan lipun. Viisi minuuttia ja mulla oli tiketti kadessa -joskus musta tuntuu, etta oon oppinut taalla jotain siita, miten englantia puhutaan. No, aika usein silti ei. Mulla jai siis runsaasti luppoaikaa, jonka kaytin kuvaamiseen katedraalin laheisyydessa.. :)

Kaveri jo odottelikin mua ja kertoi yllattyneensa, kun kuuli yhtakkia kadulla kahden suomalaisen juttelevan. Ma en ollut uskoa korviani, todellakaan! Me kun ei olla aiemmin tormatty yhteenkaan suomalaiseen taalla :D Suunnattiinpa sitten kaakot mielessa pyorien kahvilaan nimelta Hotel Chocolat. Ja mita ihmetta!! Eraassa poydassa istuskeli kolme nuorta miesta ja haastelivatpa siina toisiansa aivan supisuomalaisin sanoin! Mina -joka juuri olin vaittanyt, etta kun naen ensimmaiset suomalaiset Bristolissa, niin takuulla menen hopottamaan- hammennyin niin, etta tilanne meni ihan hihitykseksi ja miehet ehtivat liueta paikalta silla valin :D

Me sen sijaan ei kovin helpolla lahdetty tuolta. Kyseinen kahvila vaan on niin suklaaholistin taivas, etta taisipa siina vierahtaa tunteroinen helpostikin suklaiden ihmeellisessa maailmassa.
Mutta yksi outo juttu tassa kylla oli: mun juoma Valencia Orange maistui aivan kamalalle ja tapahtui jotain ennenkuulumatonta, kun mulla jai kaakao juomatta...

Tarkoitus tosiaan oli sitten suunnata kaakoilta Elim-kirkon nuorteniltaan, mutta perille paastyamme kirkko olikin ihan tyhjillaan.. pettymys. Mutta jotain positiivistakin loytyi tassa pettymyksessa, kun kaveltiin takaisin vahan eri reittia, mita yleensa kuljen ja hups -silmiemme eteen avautui tama kuva:

Anteeksi huono kuvanlaatu, taytyy kylla kayda nappaamassa parempi kuva joku sunnuntai. Mutta siis, oonko jo hehkuttanut, etta graffiteissa parasta on, etta niihin voi tormata missa vain eika tarvii menna gallerioihin?? :D Joo, ehka muutamaan kertaan... :)

Fiksuina tyttoina me paatettiin sitten menna katsomaan joku leffa, iltahan oli viela nuori :) Matkalla saikaytettiin joku reppana nainen, joka hyppasi puoli metria ilmaan ja kiljaisi meille "Take my money!" (me oltais vain haluttu tietaa, onko Bristolissa useampikin leffatettari..) ja melkein onnistuin tyhjentamaan tililtani 500 puntaa -Hah! Siella saattoi ehka olla £5 jaljella :D Valitettavasti vain myohastyttiin seka Odeonin etta Showcasen naytoksista... mun tuuria! Siispa kehiin varasuunnitelma kolmonen ja syomaan Pizzeria Bellaan :P Bella on semmonen kiva ja halpa paikka syoda, jos ei valita huonosti siivotuista vessoista, erikoisista sisustusratkaisuista (huomiotaherattavin sisustuselementti on punaisiksi maalatut suuret katossa ristelevat putket :D) ja omistajaherran (?) puistattavan imelista kohteliaisuuksista. Ainakin niiden garlic bread on alyttoman hyvaa ja illan musiikkina saatiin kuunnella ABBAa, etta mikas siina sitten poristessa! Pizzakin oli aivan syotavaa, vaikka kylla suomalainen on parempaa, puhumattakaan nyt bosnialaisesta pizzasta :P

Graffittijahti alkakoon!!

2009-02-21T10:02:00.000-08:00

Ensimmainen osa graffittijahtia :D Voipi olla, etta keraankin naita hienoja graffitteja tanne talleen pikkuhiljaa enka kaikkia kerralla.. anyway, sain ikuistettua ensimmaisen Banksy-graffitin kokoelmaani. Tassapa nain:

Valentine's Day

2009-02-15T10:38:00.000-08:00

Erittain suomalaiseen tapaan ma en juhlinut ystavallisyyspaivaa en sitten mitenkaan :) Olisin unohtanutkin kyseisen juhlapaivan, jos postipoika ei olis tuonut mulle kasaa ihania ystavanpaivakortteja -kiitos niista!!

No, mahan en ole britti. Enka englannistunut niin paljon, etta automaattisesti olisin kulkenut vaalenapunainen pilvi paani ymparilla, kuten nama taalla nakyivat tekevan. Pistin silti nokkani ulos ja kavasin kaupungilla ihmettelemassa ystavanpaivan viettoo, kun piti muutenkin kayda postissa ja vahan lankaostoksilla.

Ja sen tuloksena oli, etta lahes tormasin JOHONKIN. Aivan kirjaimellisesti, kun tuijottelin vaan kauppojen ikkunoita The Mallissa, enka ollenkaan eteenpain. Se JOKIN oli - mita ma nyt ehdin tyrmistykseltani laittaa merkille- kullan varinen, miehen mallinen ja kulki kultaisilla rullaluistimilla vinhaa vauhtia kantaen kultaista jousipyssya. Siis...? No, tyyppi ei viitsinyt jaada selittamaan olemassaoloansa mulle, vaan potkaisi vaan lisaa vauhtia ja kaahasi automaattisesti aukeavista ovista kadulle.

Ja voi naita engelsmanneja, jotka nakyivat viipottavan menemaan kukkapuskat ja suklaarasiat kainaloissa. Ma oon luullut, etta tuommosia nakee vaan.. vaan.. no, Aku Ankoissa, mutta taalla se on kai sitten ihan normaalia. Ja mika ettei, oikeastaan tuommoisia tapoja sais tulla vahan Suomeenkin ;)

Harmitti sitten, kun en ottanut kameraa mukaan. Kotona tallensin kortille jotain suomalaista...

Aah, Pandan lakuja saa yhdesta kaupasta taalla :) Vahan aikaa piti vain nuuhkia tuttuja tuoksuja, joista tuli niin monenlaisia lapsuudenmuistoja mieleen.. ja olipa varsin tuoreita, pehmeita ja kotoisan makuisia, nami. Yhden pussin tuhoamiseen ei kauaa mennyt ;D

Taalta sita tullaan, Birmingham!!

2009-02-11T12:30:00.000-08:00

Nyt on niinku hommattu liput Cruftsiin sunnuntaille (siis SE maailman suurin koiranayttely, mutta harmi vain en paase Best In Showta katsomaan, kun pitaa olla takas Ristoolissa ennen yhtatoista, et ei tarvii menna taksilla kotiin... :D), hotelli yhelle yolle ja bussiliput. Huh. etta vahan niinku alkaa olla homma hanskassa, ja nyt vaan odotellaan, etta tuo kauan odotettu synttariviikonloppu koittaa :) Ja sita edellisella viikolla vielakin enemman odotettu Lontoo-viikonloppu!! Ihana paasta vaha matkustelemaan!!

Paakallokelit

2009-02-07T03:20:00.000-08:00

Haastoin itseni lahtemaan salille tanaan, mutta siellapa olikin ovessa lappu, etta "due to extreme weather conditions...blaablaablaa...we are closed today." Ja kyllahan taalla on kelit niinku Suomessa kevaalla nyt, oikeesti on jaata ja luntaki semmoset kymmenen senttia ainaki. Mutta silti... ? Ma oon huolissani Englannin tulevaisuudesta! :D

No, paljon hyvaakin tassa lumisateessa :D Kuten se, etta pikku-Assu on paassyt leikkimaan hangessa ihan tosissaan. Tassa meeidan eilispaivainen lumihevosemme:

Aika hyva kuva kolme-vuotiaan ottamaksi, eikos? :)
Oli ihan kivaa matkustaa torstaina bussilla kaupungille, kun bussin ikkunoita pommitettiin koko matka lumipalloilla. PAM pamPAM! Britit mennyt ihan sekasi lumesta, puistoissa oli kasapain ihmisia pyorittelemassa lumiukkoja :D Makin taidan lahtea nauttimaan aurinkoisesta talvi-ilmasta nyt ulos, ettta se on moi taas!

Torstain kuva-arvoitus

2009-02-07T03:12:00.001-08:00

Olipa varmasti vaikea arvata, etta torstain vapaapaivan paatteeksi (ja herkullisen Caffe Nero-keikan jalkeen :P uusin kahvilasuosikki, todellakin!) paadyttiin Odeoniin katsomaan Slumdog Millionaire Ben&Jerrysit kourassa. :D Leffa oli parempi kuin ihan hyva, ja tassa onkin oltu eilinen siten ihan Intia-tunnelmissa. Hyvat musiikiit ja mielenkiintoiset kuvakulmat, mutta ennen kaikkea aihe jai mieleen... kuinka monesta slummin lapsesta tulee miljonaari?? Ja kuinka monella on mahdollisuus hyvaan elamaan ilman kerjaamista, orpoutta, prostituutiota, kurjuutta ja koyhyytta... tammoset leffat vaan ruokkii mun halua paasta kehitysyhteistyohon... mutta sitahan ei viela tieda, missa sita ensi syksy vietetaan :D

Let it snow!

2009-02-04T03:21:00.000-08:00

Annan pyynnosta lumikuvaa :) taalla nimittain tuiskutti lunta alkuviikosta... :D Enkkula meni vaha sekasin, kirjastontati meinas etta "this is so unusual". No, jos taa on sita, mita ilmastonmuutos saa aikaan, ni jatkossa mut taitaa loytaa talvilomilta Englannista.

Ma rakastan lunta. En jaksanu ottaa kameraa mukaan ku kavin fiilistelemassa lumisadetta lenkilla. ihan ku ois ollu kotona Suomessa! Ja kyllahan te siela tiiatte, milta lumi nayttaa :D Mut tassa meidan komee lumiukko, joka on vielaki pystyssa, vaikka ei tuolla enaa juuri oo valkoista maassa.

Kyllapa mulla meinas paasta melkoinen hirnahdus, kun nain etta nama tyypit taalla kayttaa sateenvarjoja lumisateella! Ei nain...!! Lumisateella taytyy tyontaa nokka kohti taivasta ja nauttia hitaasti tipahtelevista hiutaleista eika piiloutua sontsan alle...!

Viisaita sanoja

2009-01-29T06:40:00.000-08:00

'I hope you understand, ' my father said, 'that no matter where you go, no matter how far away, you're always going to wake up in the morning and find you're still Lesley O'Malley. You'll never change that fact.' - Torey Hayden : The Sunflower Forest-

Terve taalta totaalisen tylsistymisen keskelta :D eilen oli jo niin vahalla etten alkanut hakata paata seinaan ku en keksinyt mitaan tekemista. No, paremman puutteessa oon sitten lukenut. huoh. mutta Lontoon reissu lahestyy paiva paivalta, kunhan vain jaksan saastaa! Ja ehka myos reissu Birminghamiin. Mutta miten ma jaksan tan ajan ennen kuin helmikuun vika viikonloppu vihdoinkin koittaa?? No, onneksi tyo ei oo tylsaa, paivat menee aina tosi nopeasti vilkkaita vekaroita vahtiessa. Eilen tehtiin ihan itse pikkuleipia ja koristeltiin ne icingilla. Yummy yummy :P

Mutta rehellinen mielipide musta itsestani on, etta ma oon varsin tyytymaton ja epakiitollinen kakara. Nimittain, nythan ma elan elamani rennointa aikaa, kerrankin on aikaa vain olla pian yhdeksantoista vuoden kaahottamisen jalkeeen. Ja naita paivia tullaan sitten kaiholla muistelemaan, kun syksylla kaksoistutkinnon taakka painaa mielta ja tekis mieli vaan olla tekematta mitaan.

Mutta oikeesti, miksi ne sielta Bristol Cats and Dogs Homesta ei ota muhun yhteytta?? Taalla olis yksi niiiiin innokas vapaaehtoinen koiranulkoiluttaja. Puoli valtakuntaa (lue: puolet mun Pentik-astioista) omasta koirasta!!

Toisista tavoista ei vaan paase eroon...

2009-01-22T11:10:00.001-08:00

Viime aikoina mussa on ollut havaittavissa jonkin asteista taantumista ala-asteen lukutoukkavaiheeseen. Paatin etsia kirjastosta jotain enempi easy reading ku mun suuresti rakastamat ja ihailemat Agatha Christien teokset. Hyllysta A loytyi Ahern, Cecilia :) olin jo lukenut aiemmin suomeksi muutaman hanen kirjansa ja nyt loysin mulle uusia kirjoja tuolta. Tata ei vaan voi laskea kasista - Where Rainbows End. No joojoo, on romanttista homppaa, mutta meinasin pyortya hammastyksesta, kun tajusin, etta olin lukenut yli 150 sivua yhdessa paivassa. Englanniksi! Ja koska ma valilla pyyhin naurun- ja valilla surunkyyneleita silmista, niin kai ma jotain tuosta sitten ymmarsinkin :D

Mitahan mulle on tapahtunut? Kun se legendaarinen kuvitettu Liisa Ihmemaassa-kirjakin meinas jaada lukiossa lukematta, ku oli muka niin Mission Impossible (ja sivujakin ehka 50 :D). Ja kun ei tama kieli edelleenkaan tunnu niin helpolta, vaikka muuteen sopeutuminen tanne onkin jo tapahtunut (minka huomaa siita, ettei enaa paivittele enkkujen outoja tapoja). En silti pistais kylla pahaksi, jos postipoika valittais mulle Suomesta jonku hyvan dekkarin tutulla kielella!

Meidan lounas :) The Eggman ja Assu toivottavat virkistavaa alkavaa viikonloppua!

Voihan Venaja!!

2009-01-22T10:59:00.000-08:00

... oli mun eka ajatus, kun ma nain Bristol Ice Rinkin... :D ma olin odottanut jotain paljon hienompaa, kun Englannissa on toinen toistaan hienompia luistinratoja -vaan ei nakojaan Bristolissa! Mutta ei kun menoksi :D Koppuraiset kaunokit (suoraan kivikaudelta) jalkaan ja kokeilemaan, vielako sita pysyy pystyssa jaalla ;P

Ja kaatumatta selvittiin :D Huolimatta nyrkinkokoisista rei'ista jaassa, lukuisista horjumisista ja tunkeutumisesta jaalle kesken taitoluistelijoiden tunnin voin vakuuttaa, etta me ei missaan tapauksessa hapaisty mainettamme talviurheilulajien luvatun maan asukkaina. Vaikka alemmuuskompeksihan siella meinasi tulla, kun osa porukasta oli jotain puoliammattilaisia ja veti sulavia piruetteja ja break dancea luistimet jalassa... onneksi siella sitten oli niitakin, jotka kopotteli jaata pitkin kuin olisivat vetaneet luistimet jalkaan ekaa kertaa -niin kuin varmaan olivatkin. Ja mika oli suurin yllatys, koko halli oli taynna porukkaa :) hyvin me silti sekaan mahduttiin, vaikka vahan ahdasta olikin ;d

Niin joo muuten, yks ilta uktv:lla naytettiin jotain tyyliin "seikkailen ympari maailmaa" -dokkaria, jossa kohteena oli talla kertaa Lappi. Melkeen tuli koti-ikava :) siina naytettiin porovaljakkokisoja ja kaikkee semmosta kivaa talviextremea, mita makin haluisin kokeilla :D ollaan me suomalaiset vissiin aika eksoottisia taalla Brittilassa!!

Bath

2009-01-14T12:22:00.001-08:00

Jostain syysta ma herasin keskiviikkona pahalla tuulella. Niin pahalla tuulella ja vaaralla jalalla, etten meinannut jaksaa raahautua sangysta ylos ollenkaan. Sen siita saa, kun menee nukkuun paa taynna outoja ajatuksia... oma vika.

Mut vapaapaivaahan ei kannata mokottamalla pilata, joten ma paatin lahtea sivistamaan itseani paikkaan nimelta Bath. Ma oon kaynyt tuolla kerran ja sillon vierailu rajoittui ihan vaa yhteen elavaiseen seurakuntaan, joten olihan tuo jo aikakin lahtea tutustuun tahan lahikaupunkiin. Veska valmiiksi ja bussia odotteleen...! Turhauttavaa matkustaa tunti aina keskustaan, mutta loppujen lopuksihan mulla ei taalla oo muuta ku aikaa.. ja talla kertaa huvitin itseani bussissa kuvaamalla parstaani joku ikiselta kantilta, mut sori, kuvat sensuroitu, ne ei ollut ihan niiiiin kaunista katottavaa :D tiesitteko muute, et kerro kerro kuvastin ei pida enaa paikkaansa? Tai siis, nyt oli tehty joku tutkimus, jonka mukaan omaan peilikuvaan vaikuttaa se, kenen kanssa on viettany juuri vasta paljon aikaa. Mun kielitaidolla ei selvitetty, mita se kaytannossa tarkottaa, mut tuskinpa ainakaan sita, et jos ma oon mummulassa kaymassa, ni alan nahda ryppyja naamassani... mut jotain sinne pain kuitenki.

Onneks loysin sitten viela keskustasta toisen bussin, jolla hurautin toisen tunteroisen matkan tuonne Bathiin. Kauniita maalaismaisemia, oijjoij... oisin antanu puoli valtakuntaa hevosesta, jolla olis paassyt nauttimaan maastoretkesta sinne :) Mutta perillekin siis paasin...

...taman nakoiseen paikkaan. Tassa siis vaikuttavin rakennus, Bath Abbey. Semmone kirkko. Eikos oo iha kiva :) Kuulemma tuonne torniin pitaa kavella 212 porrasta... niin, ja Englannin eka kunkku on kruunattu taalla. Etta maineikas historia.

Nama ikkunasysteemit oli aika upeita :) Vielako oppis kuvaamaanki... mut tuolla oli nii harras tunnelma, et pakostakin alko kaveleen varpasilleen ja saati kameran aanettomalle.

Muutenki paljon kauniita yksityiskohtia... sitten siella kirkon alla oli ruumiita, mut niita ei onneks paassy kattoon. Tosin siella makoili joku patsasmies sangyssansa keskella kirkkoa, mutta ma en haluu ees ajatella, et oliko siela jotain reliikkeja sisalla tai jtn...

Sen verran pitkan turistikierroksen tein, etta piti etsia karkkikauppa... no eika, naita siella vaa oli iha kivasti, ja ohihan ma en paase kurkkaamatta sisalle ;)

Niiiiin sulosia torppoja!! Mutta, ylpeana voin kertoa, etta ohitin tuon ostamatta mitaan (totta puhuen siella ei ollut mitaan, mika ois tyydyttanyt mun vaativaa makua :D)...

Mutta tama. Aaahhh... taman liikkeen keksija on oivaltanut jotain perin aatteellista ja arvokasta koskien kulinaristisia nautintoja. Ja fudgeahan ma en voi vastustaa :P

Rocky Road. Joojoo, kylla ma tiedan, tuo nayttaa silta, mita taalla kutsutaan natisti nimella poo. Mutta joskus on parasta vaa sulkea silmat ja antaa maun vieda jalat alta, right?

Vanilla Pecan.

Talta siella muuten naytti. No eika nayttanyt, oikeesti ne talot oli tosi upeita, tunnelma oli rento (ihan kesainen huolimatta harmaasta paivasta :D), upeita kauppoja toisensa peraan, niinku desgnjuttuja ja sitten esmes The Disney Shop, josta ma kayn kylla viela joskus hakemassa semmosen ihanan Ihaa-mukin itelle. Mistahan se johtuu, etta ma samaistun Nalle Puhin hahmoista nimen omaan Ihaaseen... :DBath on tunnettu roomalaisista kylvyistaan, mutta ma jatin nyt nuo kylvyt valiin (ja museot kans, tietty, vaikka meinasin kylla tehda jotain tosi epaassumaista ja menna museoon... mutta seitseman puntaa museosta?!? Tyhjalla kukkarolla ei oikeen onnistu, vaikka kuinka ois ollut Fashion Museum ja takuulla mielenkiintoinen.), ehka joku toinen kerta... :D

Mutta nain komean miehen tapasin! Mister Roomalainen, olkaa hyvat ja tutustukaa. Joku mies tarjoutu kiltisti ikuistamaan meidat, kiitos vain :D Oli vaan niin heiveroisen oloinen tama Mister Roomalainen, ettei haneen oikeen uskaltanut nojailla :) Ja ollaanhan me vahan eri aikakaudelta, mut mitas pienista, vastakohdathan taydentavat toisiansa :D

Ettas semmoinen oli Bath. Vierailun arvoinen, tyylikas paikka, kayn kylla varmasti toistekin viela :)

Spoil Yourself....

2009-01-09T12:34:00.001-08:00

...with the new clothes!

Torstai oli mun day off, joten paatin viettaa oikeeta hemmottelulaatuaikaa itsekseni. Paiva alkoi vahan nihkeasti, en olis jaksanut millaan nousta sangysta, mutta jouluale kutsui (kamala, millainen tuhlari musta on tullu taalla! Vaatteita, vaatteita, vaatteita... havytonta! :D), joten karautin bussilla keskustaan. Jarkyttavaa, miten paljon voi loytaa ihania raasyja -harmi vaan, etta puolet niista ei mahdu paalle ja lopuista suurin osa on liian epakaytannollisia, vaaran varisia (vareista puheen ollen, keksin vedenpitavan selityksen sille, miksi haalin joka paikasta navy-varisia vaatekappaleita. Se johtuu siita, etta mulla on sinisen hetken ikava, nain on!) tai liian kalliita. Mutta tulipa noita vaatteita ostettua, ja viela yks toppi odottaa mua sunnuntaina Republicissa. Ja mika tarkeinta, loysin vihdoinkin uudet mustat, lahes sopivat, taydelliset pillifarkut. Sen lisaksi matkaan tarttui Benchin neule ja parempaan kayttoon mustat shortsit (ala kysy, mita varten.. ne nyt oli vaan tuommonen heratysostos... :D)

... with the new accesories!

Well, naisellahan ei voi koskaan olla liikaa kenkia, eikos? Joten myoskin uudet ihanat kengat. Sori onneton kuvanlaatu, kertoo varmasti jotain mun huoneen valaistuksesta :) Seka uudet korvikset, jotka on valkoiset helmet, ei todellakaan kultaiset pallukat...

...with Hazelnut Hot Chocolate!

Tama kuva ei anna minkaanlaista oikeutta talle jumalaisen nautinnolliselle juomalle, jota myos Starbucksin kaakoksi kutsutaan. Erinomainen laake vasymykseen, huonoon tuuleen, sarkeviin jalkoihin, yksinaisyyden tunteisiin, mutta myos mita mainion seurajuoma. Ja tama ei oo maksettu mainos, mutta tallaiselle kulinaristille herkkukaakaot ovat elaman suuria iloja :)

...with the fantastic film!

Australia on siis kyseisen elokuvan nimi. Ja enhan ma voi sellaista nimea vastustaa :) oli pakko paasta katsomaan, kun tama nyt kerran oli viimeista paivaa Odeonissa, huolimatta erittain tunteeellisesta mainoksesta (sillakin uhalla, etten ollut varma, ehtisinko enaa viimeiseen bussiin taman jalkeen :D no, onneksi ehdin!). Loistava leffa, suosittelen lampimasti ja aion itsekin katsoa viela suomeksikin joskus, jos vain voin. Niin koskettava tarina, etta jopa makin kyynelehdin (no, okei, ei siihen paljoo tarvita :D), upeat maisemat ( lue: paljon kauniita laukkaavia hevosia [komeista miehista sen sijaan oli huutava pula, mutta annettakoon se nyt anteeksi]), meno niin kuin Villissa Lannessa konsanaan ja tositapahtumiin perustuva miljoo. Aboriginaalejen tapoja ja historiaa kunnioittava juoni, joka antoi Australiasta hyvin erilaisen kuvan kuin matkaoppaat. Absolutely fabulous!

Hemmottelupaiva paatteeksi ma olin hyvin, hyvin tyytyvainen ja levannyt. Ja lupaan kylla laittaa shoppailunhimoni kuriin, enaa muutama ostos ja sitten alkaa ankara saastaminen... :D en usko tuohon itsekaan...

There WAS some snow here...

2009-01-09T12:29:00.001-08:00

...niin, jopa noin paljon :) Tytot ois heti mennyt pyoritteleen lumiukkoja ja vaantaan lumienkeleita pihalle, ja kouluunki ois pitany paasta luistimilla :D no, lumesta ei ollut tietoakaan muutaman tunnin paasta. Voi, Suomen kinokset ja ihanat laskettelurinteet... kylla ma varsin hyvin tiedan nyt, miten tama tytto viettaa talven ens vuonna - lumessa peuhaten, totta kai :)

my plan

2009-01-05T02:07:00.000-08:00

Nonni, ihan omiakin ajatuksiani selvittaakseni teen taas listaa... :D

Eli mita tana kevaana/kesana taalla vois teha.. tavoitteita, joita ei oo pakko toteuttaa, mutta joita vois harkita.

Tassapa tulee:

- Lontooseen viikonlopuksi
- baletti tai musikaali Hippodromessa
- kuumailmapallomatka, ja jos oon taalla niin kauan, niin Bristolin maailmankuulut kuumailmapallofestarit
- ratsastusvaellus, jos vain nain niin kuin henkisesti pystyn siihen... mutta mika ois parempi keino nahda Engalnnin kaunista maaseutua kuin hevosen selassa keikkuen??
- FC Bristolin peli - taytyyhan tammosessa jalkapallomaassa kayda kattoon edes yks matsi, eiko??
- luisteleen Bristol Ice Rinkille, kun ei Suomessa ehtinyt kayda liukastelemassa jaalla ollenkaan
- joku keikka ois iha siisti (miksi TobyMac ei voi tulla Bristoliin keikalle??)
- graffittijahti
- Bristol Zoo
- rocsport
- Crufts, Birmingham

Hmm... tasta vuodesta tulee varmasti mielenkiintoinen :) Ihana olla taalla, mutta toisaalta on jo hyva vahan suunnitella syksya, kun kevaan yhteishaut lahestyy ja kesalla sitten kuulee, paaseeko opiskeleen. Leipuri-kondiittorin tai elaintenhoitajan ammattitutkinto on tahtaimessa. Ja jos ei paase mihinkaan, niin sitten kiertolaisen koiraton ja kampaton elama jatkuu -ja Ruotsi, Norja tai Ahvenanmaa kutsuu ;)

H♥me sweet h♥me

2009-01-04T03:55:00.000-08:00

Joululoma tuli ja meni, paivittelen taalla ihanassa nuhassa ja jatkuvassa kohassa... mutta sairastumisesta huolimatta, loma oli tosi ihana ja olipa upeeta kayda kotona!!

Yks asia on varma: ei enaa koskaan Pariisin lentokentalle!! Voi tuska, millainen paikka se oli... saavuin sinne siis lentamalla Bristolista ja hermoilin jo etukateen, etta mitenhan loydan oman jatkolentoni ja osaan kulkea siella. No, yllatys yllatys, en edes loytanyt monitoria, jossa olis lukenut mun lento Helsinkiin. Mua hermostutti ihan kamalasti ja vasyttikin viela, niin paatin sitte istahtaa hetkeksi sinne aulaan tyhjentamaan matkakarkkipussia ja odottelemaan, josko se lento nakyis myohemmin siela taululla. Mutta ei, tunnilta tuntuvan vartinkaan jalkeen en loytanyt omaa lentoani monitoreista. Onneksi joku muukin oli yhta eksyksissa kuin minakin ja kuulin hanta opastettavan ylakertaan -sinne siis! Ja sieltahan niita monitoreita loyty lisaa ja jopa munkin lento...! Kenen fiksu idea on ripotella niita tauluja kahteen kerrokseen?? Kysynpahan vaan.. Nappailin terminaalin ja portin kannykkaan muistiin ja lahdin kipittamaan kohti terminaalia 2G. Koko lentokentta oli ihan kaaos... Kyseiseen terminaaliin mentiin saapuvien lentojen terminaalin lavitse ja sitten piti viela matkustaa vajaa viisi minuuttia bussilla, ennen kuin paasi oikeaan paikkaan. Terrible, lentokenttahan oli varmasti suurempi kuin Raahe!!

Moukan tuuria, tai mita lie, mutta 2G:ssa selvisi, etta olin vaarassa terminaalissa. Kiitos avuliaan henkilokunnan, joka opasti minut seuraavaan bussiin, ehdin oikeaan paikkaan, joka nyt jostain minulle taysin kasittamattomasta syysta oli terminaali 2D eika G... Sen jalkeen olinkin niin pyoralla paastani ja sekaisin, etta jonotin ensin bag dropping-jonossa, vaikka tietystihan olin jattanyt matkatavarani jo Bristolin kentalla... ihana seikkailu, joo...ei kiitos enempaa tallaisia. Onneksi kuitenkin ehdin oikeaan koneeseen ja olikin niin kotoista matkustaa sinivalkoisin siivin kotiin ja kuunnella suomalaisia joululauluja koneessa. Vissiin onnistuin vaikuttamaan jotenkin pariisittarelta, kun Finnairin lentoemot yritti kommunikoida mun kans ranskaksi... :D

Ma olin tosi yllattynyt siita, miten raskasta matkustaminen voi olla. Lentojen jalkeen kulutin aikaani Helsingissa ja sitten hyppasin Vihantia kohti kiitavaan yojunaan. Kiukkuisena torkuin paikallani ja puhisin mielessani vihaisesti, kun junassa oli kaikki valot paalla, niin etten saanut unta, ja mulla oli jano, mutta vetta en voinut ostaa Visa Electronilla (ja viimeiset kolikkoni olin lahjoittanut reppanalle ulkomaalaiselle, jolla ei ollut varaa ladata prepaid-liittymaansa...) ja joku juoppo jatka messusi sivarista ja armeijasta takanani suureen aaneen... kun juna sitten vihdoin hiljensi vauhtiaan Vihannin kohdalla, olin varmasti maailman onnellisin - oma koti kullan kallis, taalta tullaan!!

Kaikki oli niin outoa ja tuttua yhta aikaa. Kodin tuoksu ja tupakeittion valkoinen joulusisustus. Hantaansa vispaava Venla-kulta, jolla oli aluksi vaikeuksia muistaa, kuka oikein olin. Pikkuveli, joka oli kasvanut ja kehittynyt kahdessa kuukaudessa valtavasti. Kaikki. Mutta melko nopeasti sita sopeutuu omaan kotiinsa, eiko? :)

Joulu oli ihana. Suomi oli ihana :) Ma oon vasta taalla huomannut olevani nain patriarkaalinen (onko se edes oikea sana??). Ma olin jo unohtanut niin monia asioita - milta maistuu suomalainen suklaa, miten ihanaa on kollotella lattialla pikkuveljen ja karvaisten kavereiden kanssa (ja miten rikkaalta elama silloin tuntuukaan!!), milta nayttavat lumen peittamat kuuset ja lumienkelit, milta saunassa todella tuntuu, millainen on sininen hetki... lovin' Finland. Muualla hyva, kotona paras :D

Ja olipa ihanaa nahda taas kavereita!! Ja anteeksi kaikille, joita en ehtinyt nakemaan... ensi kerralla sitten, jooko? :) Kyllapa mulla onki ollut ikava teita kaikkia...! Tietysti kotiin paluuseen liittyi myos surua, joulu ilman hevosia oli.. no, jotenkin erilainen. Tyhjempi, vaikka tapahtumia ja tekemista taynna.

Kaksi viikkoa meni niin akkia. Mutta toisaalta, oli mukava myos palata tanne takaisin. Todellakin tuntuu, niin kuin omistais kaksi kotia. Ja talle kevaalle on varmasti niin paljon kaikkea kivaa tekemista tulossa, etta tuskin maltan odottaa :D Jos nyt sais edes puoliakaan tehtya!! Ensi postaukseen sitten niita suunnitelmia.

Lennot takaisin sujui ihan mukavasti. Eka lento oli myohassa, mutta niin oli sitten toinenkin, joten ehdin ihan hyvin jatkolennoillekin. Ja takaisin tulin Amsterdamin kautta, missa olikin ihan kiva lentokentta. Neljatta paivaa oon nyt taalla Bristolissa, mutta mitaan erikoisempaa en oo ehtinyt tekemaan. Tytot on roikkunut kovasti kimpussa, vissiin niillakin on ollut vahan ikava :D

Sori, ei oo kuvia nyt. Typera Assu pakkas kameransa ruumaan menevaan kassiin :S sori, buddies. Oisin halunnut ottaa kuvan siita, miten kauniilta Suomen valot naytti illalla, kun lahdettiin Helsinki-Vantaalta... ja upeasta kevattalvesta, mika naytti heti alkavan eka tammikuuta -mutta kyllahan te Suomessa tiedatte, milta se nayttaa :) Ja Amsterdamissa ihmiset paukutteli raketteja, en oo ikina ennen katsellutkaan raketteja ylhaalta taivaalta kasin, alas pain :D

Haluanpa viela toivottaa kaikille oikein tapahtumarikasta, siunattua ja onnellista uutta vuotta '09! Olkoot tama vuosi mieleenpainuva ja taynna iloa ja rakkautta ja uusia oivalluksia!

with love, Assu

Silly Sunday

2008-12-14T12:03:00.000-08:00

Se on sitte sunnuntai taas. Sunnuntai-ilta. :) Kaikenlaista sita mahtuukin yhteen hassuun sunnuntaipaivaan...

- aamulla lahdin jumalanpalvelukseen. Ihanan aurinkoinen ilma :) Saarnasta en saanut oikeen mitaan irti, sen pointi oli kai jotain tyyliin " Emme voi tietaa, mita kaikkea Jumala viela tulee tekemaan...", mutta en oikeen jaksanut tanaan keskittyy kuunteleen tarkasti. No, ainakin oli tosi ihanaa ylistaa ja rukoilla taas, friendship with Heavenly Father is the best I know... ja parasta piristyslaaketta, ehdottomasti.

- matkalla kirkkoon ja takas keskustaan nautiskelin Stokes Croftin graffiteista :) jos ma jostain kuvataiteenlajista pidan todella, niin ne on ehdottomasti graffitit. Ma en tajua, mika niissa kiehtoo, mut ainakaan niita varten ei tarvi menna mihinkaan nayttelyyn, sen kun vain avaa silmat ja etsii :) ja tuollapain Bristolia niita todellaki on joka paikassa, paljasta seinaa on lahes mahdoton loytaa :D joku onki spreijannut sinne kyltin, jossa lukee "Stokes Croft, The Cultural Centre of Bristol" tai jotain sinne pain. Kunhan ma tuun tanne takaisin tammikuussa, niin joku kaunis aurinkoinen vapaapaiva pakkaan mukaani kameran, varapatterit, hyvat kengat ja evasta ja lahden graffittijahtiin. Tarkoituksena on kuvat Banksyn tunnetuimmat graffitit taalta ja sitten muitakin hienoja. Joku oli muuten ripustanut aanelosia pitkin kaupunkia ja kirjoittanut niihin julistuksen, etta "Banksy is French". Well, who knows...?

- jumalanpalveluksesta joululahjoja kahmimaan. Huuuoooooh... tassa valissa joulukuuta sana "joululahja" saa mut varahtamaan inhosta. Joka vuosi joululahjojen osto on yha vaikeampaa. Joka vuosi niihin kuluttaa yha enemman rahaa. Joka vuosi se tuntuu yhta turhalta. Totta kai on ihana muistaa ystavia ja perhetta ja kaikkia ja joskus loytaa lahjoja, joista tietaa toisen todella ilahtuvan, mutta silti oikeiden lahjojen eteen pitaa nahda niin paljon vaivaa ja ryntailla niin paljon vaentungoksessa, etta ma oon kurkkuani myoten taynna joululahjoja. No, aluksi se tuntui ihan kivalta -tarkoituksenahan oli sentaan ostaa vain kaksi lahjaa tanaan, sitten kaikki olisi ostettu (ma oon aloittanut lahjaostokset hyvissa ajoin tana vuonaa, kerrankin :D). Vahitellen, loydettyani liian monta huonoa vaihtoehtoa, jotka voidaan luokitella ryhmiin Liian kallis, Liian mauton, Liian tylsa, Vaaran varinen ja Tasta ma pitaisin(mutta ei han), mun arsyyntyminen alkoi nousta monta astetta. Se ei enaa ollut sellaista pienta "Voi kun paasis jo taalta pois"- huokailua, vaan murhanhimoisia katseita kohti kauppoja, joista mikaan ei onnistunut tarjoamaan superloistavia lahjoja. Loppujen lopuksi ma kiehuin vihasta. Kylla sai pikkukivet kyytia, kun ma tomistelin pitkin keskustan katuja ja savu vaan nousi korvista. Joululahjaviha!! Jalleen kerran ma lupasin itselleni, etta ensi vuonna sitten en osta yhtaan ainutta joululahjaa (no, ehka pikkuveljelle ja koiralle), vaan ostan vaan niita vuohia jonnekin Afrikkaan tai Peruun...

- yhtakkia hauskat rytmit kantautuivat mun korviin ja uteliaana syoksyin eraalle aukealle, jossa naytti tapahtuvan jotakin. Juuri siita ma pidan taalla -melkein aina tapahtuu jotakin, oli se sitten taikureita, musiikkia, pappismiehia tai diaboloharrastajia. Talla kertaa kyseessa oli beatboxeripari, tai oikeastaan mies, joka rappas ja piitpoksaili ja laulajarapparinainen. Harmi, etta ma en ollut niin varoissani, etta olisin voinut investoida niiden levyyn... oikeesti, oli niin piristavaa kuunnella hyvaa musaa kesken ahdistavan shoppailun ja unohtaa NE (ala sano sita paketteihin liittyvaa sanaa mulle enaa!!), etta rentouduin hetken aikaa siella ja jopa lahjoin niita muutamalla kolikolla :) kiitos teille vaan!

- hemmoteltuani itseani talla korviahivelevalla musiikkinautinnolla (oikeesti en ymmatanyt sanoista paljoakaan, mutta hmmm... jotenki ne oli onnistunut sotkeen niihin biiseihin takalaisia lastenlauluja tyyliin hickory dickory dock ja sitte tietty lovelyriikkaa...) paatin viela ahmaista appelsiinimehut ja croissantin, ja miettia samalla, miten jatkaisin joululahjametsastystani, kun Broadmead oli tongittu lapikotaisin jo moneen kertaan. Lahdinpa sitten kaveleskelemaan tuonne kauemmas ja loysin ihania kauppoja :) Muutamia vintage-tyyliin, pikkuputiikkeja ja SPARin (jossa en kylla kaynyt, mutta se vaan oli jotenki niin "Suomessa joskus monta vuotta sitten"- as..asses...eiku assosi..no tiiat varmaan sen sanan, mita haen??? Jaksa enaa tahan aikaan illasta kayttaa paata, sori), ja loytyhan niita lahjoja sitten!! Onneksi. Joulumieli on pelastettu. Muuten, paasi melkoisen aanekas hihitys, kun loysin jopa kahdesta kaupasta Marimekkoa ja toisesta niista myoskin Iittalaa!! Elakoon suomalainen design!

- palasinpa sitten keskustaan. Eraissa liikennnevaloissa nain tien toisella puolen jotain hammentavaa... kerjaava pikkupoika. Ma oon tormannyt tahan reppanaan ennenkin ja silloin julmasti kaansin vain selkani ja mutisin "sori ei oo nyt rahaa", mutta talla kertaa ma en pystynyt ajatteleen, etta se oli vaan murkkuikainen kotoaan karannut polvasti. Onhan sentaan joulu, iloisen antamisen juhla (pah... miten musta tuntuu, etta mun joulu on nykyaan iloisen materialistisen ihmismielen ilahduttamista...). Ma nain, miten sen jatkan silmissa valahti, kun se huomas, etta ma olisin tarpeeksi kiltin nakoinen kerjaamisuhri. Se vaitti hukanneensa bussilippunsa, mita ma en tietenkaan voinut uskoa, mutta annoin sille sitten kuitenkin rahaa. Reppana.
Mun on niin vaikea kuvitella, etta jollakin voi olla tallaisessa maassa asiat niin huonosti, etta tarvii kerjata, mutta kyllahan naitakin taalla riittaa. Yleensa ne vaan on aikuisia ja alkoholisoituneen nakoisia. Mutta lapsi. Tuli aika ristiriitainen olo...

- tormasin viela ihan ihmemarkkinoihin... semmonen hamara luola, ja et kylla ikina arvaa, mita siella myytiin... vanhoista rintaliiveista tehtyja pussukoita, muun muassa. Joo, en taida menna toiste.

Hassu paiva siis. Ja totta kai nain tapahtumarikkaan paivan aamuna laukkua pakatessa ajattelee, etta " En ma nyt tarvi kameraa kuitenkaan mihinkaan tanaan. " Nii-in, ja sitten kun sita lahtee oikeen kuvaamaan, niin ei loyda mitaan kuvaamisen arvoista. No, jotain vanhempaa kuvaa sitte, ettei tuu ihan kuvaton postaus taas.

Find Assu The Tourist. (Ihan klikkaamalla pitais saada suuremmaksi...)

Vajaa viikko ja sitten Suomeen!!

2008-12-13T09:42:00.000-08:00

Jippii, ihanaa paasta kotiin ja Suomeen kaymaan! :) se tuntuu ihan vaihtelulta, kun tahan elamaan taalla on alkanut jo tottua. En voisi kylla kuvitellakaan viettavani joulua taalla, kun ei oo edes lunta... eika suomalaisia jouluherkkuja. Miten pysyvasti ulkomailla asuvat oikeestii
paasee joulutunnelmaan...? Okej, kylla ma tietysti tiedan, joulu on Jeesuksen syntymapaivajuhla ja onhan siina aihetta juhlia jo ihan valtavasti, mutta kuitenkin mun jouluun kuuluu vahvasti myos kaikki perinteet -joulun tuoksut, lumi, herkulliset jouluruuat, pakkanen, tallin joulu (apua, eka joulu pitkaan aikaan ilman hevosia... nyt tallissa odottaa vain kaksi vuohta ja niiden kanikamut), suku, Kauneimmat joululaulut, kynttiloiden vienti haudoille...

Tietysti oon jo suunnitellut kamalasti joulua :D ainakin aion leipoa leipomasta paastyanikin (on niin paljon, mita haluaa kokeilla, kun paasee taas "omaan" keittioon!), ahmia jouluherkkuja, peuhata elainten ja pikkuveljen kanssa, nahda kavereita ja sukulaisia, saunoa (saunoa ja saunoa ;P), linnoittautua sohvanpohjalle ainakin metrin korkuisen lukkyluke-ja asterixipinon kans (ja totta kai vahintaan yhta iso laja suklaata -jammy...) ja mitahan sita viela ehtis tehda?? :) Niin, no siis ei mulla oikeesti ollut nyt muuta asiaa kuin etta blogi jaa nyt sitte tauolle siks aikaa ku oon Suomi-lomailemassa... keep in touch, tervetuloa kaymaan meille :) ja yritan kylla iteki paasta niin moneen paikkaan kaymaan kuin suinkin jaksan...

meeri exmas teille kaikille!!

Assu tykkaa tehda listoja...

2008-12-11T12:43:00.000-08:00

...joten tassa taas yksi :)

Asioita, joita en olisi puoli vuotta sitten kuvitellut nyt tekevani...

1) Olevani Englannissa. Munhan piti lahtea Australiaan tai Uuteen-Seelantiin, tai jos ei niin kauas ois paassyt, niin sitten Belgiaan. Mutta hupsista, taalla sita vaan ollaan!!

2) Tekevani ruokaa kaasuliedella. Hassua, ma en todellakaan tiennyt, etta ihmiset oikeesti kayttaa niita jossain pain maailmaa paivittain ;) Mutta taalla kaikki on hassua: ajetaan vaaralla puolen tieta, avataan ovet sisalle pain, paukutellaan raketteja viikkokausia putkeen, istutaan bussissa kahdessa kerroksessa, joudaan teeta maidon kanssa... hassu maa.

3) Lukevani Agatha Christieita alkuperaiskielella. Se vaan kuulostaa niin... niin... yliopistoihmisten touhulta! Mutta oikeesti, nyt mun on pakko lukea hitaasti ja mietiskellen, jolloin lukukokemus on huomattavasti antoisampi kuin mun "luen tan supernopeasti, kun taa on nii hyva"-tyylilla. Ja oikeesti, jo toinen Poirot menossa :) nykyaan enkun lukeminen on paljon helpompaa kuin ennen. Muistan vielakin niin elavasti, kun yritin lukion tokalla lukee kuvitetun Liisa Ihmemaassa-sadun -voi kauhistus, kun se oli tuskallista!!

4) haaveilevani Hai-saappaista ja kuumailmapallomatkasta...

5) nauttivani kaupunkielamasta. Ma oon asunut melkein koko elamani maalla ja oon suunnitellut elavani loppuikani myoskin maaseudulla (mita enempi korvessa, sen parempi!!), mutta yhtakkia oonkin huomannut, etta ei tama kaupungissa asuminen olekaan niin kamalaa kuin oon aatellut. Mika ei tarkoita, etta musta olis tullut " en akta citymanniska", mutta matkailu nakojaan on avartanut mun maailmankatsomusta taikka tehnyt musta sopeutuvaisemman, kun nykyaan en kammoa kaupunkia ja sen kummajaisia niin paljon... ja edelleenkin ma naan itseni asumassa maaseudulla isossa omakotitalossa sitten jonkun vuoden paasta :)
Bristol nyt vaan on aika ihana kaupunki -ehka se on uutuudenviehatysta, mutta en usko loytavani Suomesta yhta hienoa kaupunkia... toisinaan mua ahdistaa likaisuus, roskat ja joidenkin huonompien asuinalueiden koyhyys ja narkkarit, ja onhan taalla paikkoja, joissa en kavele mielellani edes paivalla, ja joihin en menis pimeaan aikaan vaikka maksettaisi, mutta koska ma oon taalla vain valiaikaisesti, niin yritan nauttia kaupunkielaman kauniimmista puolista :)

Viela muutamia kuvia, jotka ei mitenkaan liity asiaan :D Tulee kuvattua kaikenlaista, mita haluaa sitten muistaa Bristolista, kun lahtee taalta takasin Suomeen ja mihinpa muualle naita sailois ku tanne ;D

a little moment

2008-12-07T04:09:00.000-08:00

Holkkalenkki sunnuntaiaamuna rauhalliseen tempoon. Kuuraa maassa, aurinko haikaisee silmiin. Pakkasta? Loytoretkia uusille poluille. Sorsaparkojen lampi on vahan jaassa. Kuumailmapalloja nousee kirkkaalle taivaalle. Ma vilkutan niille. Onni on elaa hetkessa; nauttia siita, mita on.

Tule tule hyva bussikuski, ala tule paha bussikuski...

2008-12-05T13:04:00.000-08:00

Taas tuli tassa yks paiva todistettua, etta bussikuskeilla on valtaa. Joko ne on mukavia, ihania ja kohteliaita, jolloin ne pelastaa sun paivan, kun sataa kaatamalla ja tuulee kammottavasti, sun umbrellas kaantyy nurin joka ikisessa kadunkulmassa ja sukat on totta kai litimarat, ku piti valttamatta laittaa balleriinat joulukuussa jalkaan ja joululahjat on ostamatta ja stressaa. Yksi aurinkoinen hymy auttaa unohtaan moiset pikkuasiat... Tai sitten ne pilaa sen jo huonosti alkaneen paivan.

Niin kuin noin viikko takaperin, kun lahdin Brislingtoniin lankaostoksille. Voitteko muuten kuvitella, etta en oo vielakaan loytanyt tuolta keskustasta lankaa neulomiseen -tuommoinen shoppailuparatiisi, ja kukaan ei tieda, mista vois saada villalankaa..mutta siis, onneksi on netti ja yell.com, josta loysin adjektiivilla huge kuvaillun lankakaupan. Harmi vaan, etta se samainen putiikki sijaitsi jossain ihmeen Brislingtonissa, josta en ollut ikina kuullutkaan. Well, tuokion kaupungilla kierrettyani loysin bussipysakin, josta voisin hypata Brislingtoniin menevaan bussiin -tai niin ainakin luulin... bussi kylla tuli, ja pyysin kohteliaasti menopaluulippua, johon kuski tokaisi : "You have a ticket??". Ma olin ihan aimana, etta mika lippu, ei mulla oo mitaan lippua, vaan haluisin ostaa semmoisen. Siihen tama tokaisi taas jotain omituista, mista en saanut mitaan selvaa, paitsi etta aanensavysta paatellen olin epatoivottu asiakas. "Pardon?" ma kysyin ja sain vastaukseksi vihaisen otsankurtistuksen ja lisaa epaselvaa sonkotysta. Ma yritin miettia paani puhki, etta mita se yrittaa sanoo mulle, kun ei raha kelpaa ja silla valin se bussikuski raivostui (kai se huomas, etta mun taakse alkoi keraantya jonoa [mita ma en onneksi huomannut!!]), sen otsa kurtistui uhkaavasti ja naama vaihtoi varia monta astetta punaisempaan.
" Don't- you- understand???" ukko karjaisi. " You- can't- use- this- bus- 'cos- you- don't- have- a- parking ticket!!"

Siina vaiheessa ma mutisin nolona sorryni sille ja tungin korviani myoten punaisena jonon lapi takaisin kadulle... kiitos vain kohteliaasta palvelusta!! :S Eika todellakaan ollut ensimmainen bussikuski, joka puhuu epaselvasti ja hermostuu muhun...

Meinasin heittaa hanskat tiskiin tuon jalkeen, mutta onneksi loysin sitten toisen pysakin, josta paasin kuin paasinkin Brislingtoniin. Ja by the way, talla kertaa bussikuski oli miellyttava ja iloinen herramies, joka palautti mun uskon siihen, etta viela on olemassa hyvia bussikuskeja.

Niin ja joo, sain sita lankaakin. Nelja keraa harmaata, joista on valmistumassa lapaset ja pipo mulle :)

Ihan vain kuulumisia...

2008-12-02T14:25:00.000-08:00

...ja joitain ajatuksia, kun en ole ehtinyt niita pahemmin tanne kirjoittaa :)

Kohta kaks kuukautta vierahtanyt taalla niin nopeasti, etta on tosi vaikeaa uskoa, etta on todellakin ollut ulkomailla nain kauan! Ja toisaalta taas, valilla tuntuu kuin olisi viettanyt taalla jo ainakin puoli vuotta. Aika on suhteellinen kasite, vai mita?

Eika todellakaan kaduta, etta tuli lahdettya tanne! Ehdottomasti tama on yksi parhaista jaksoista mun elamassa. Vaikka valilla on tosi vaikeaa, kun suren vielakin valtavan paljon meidan hevosten kohtaloa, mutta silti tuntuu, etta juuri nyt mun pitaakin olla taalla. Ja joskus on tietysti koti-ikavaa, mutta soitto Suomeen pain laittaa aina asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja taas tuntuu, etta ma oon varsin onnekas ja onnellinen, kun saan viettaa valivuotta au pairina taalla.

Ma todellakin pidan tasta tyosta, vaikka en voisikaan kuvitella tekevani lasten kanssa tyota koko loppuikaani. Jos kaikkia kauhukertomuksia uskoisi, niin vois luulla, etta mua kohdellaan kuin orjaa taalla, en saa tarpeeksi ruokaa, lapset on kamalia kauhukakaroita ja en nauti tasta ollenkaan -semmoisen kuvan ma ainakin sain, kun luin ensimmaista kertaa aupparitarinoita. Mutta mun tilanne on kylla aivan painvastainen! Mun Host Family on aivan loistavaa porukkaa ja aivan normaaleja ihmisia ja viihdyn taalla oikein hyvin :)

Pidan Bristolista paiva paivalta enemman. Aluksi mua ei kamalasti kiehtonut ajatus Englannista, kun ajatuksissa ja haaveissa olin paljon kauemapana, Australian kuumilla hiekkarannoilla ja surffilaudalla viilettamassa, mutta nyt oon kylla jo alkanut ymmartaa, miksi Iso- Britanniaa arvostetaan niin paljon. Joka paiva loydan uusia kauniita asioita taalta ja tykkaan taalla olosta entista enemman, eika aluksi vaivannut epamiellyttava olo enaa juurikaan hairitse. Ehka se epamiellyttava olo johtui mun asenteesta. Yleensa, kun ma lahen reissuun, ma oon varautunut pahimpaan mielessani ja yllatyn positiivisesti perilla (heh, "yleensa" tarkoittaa mun kohdalla siis kahta Venajan reissua ja yhta matkaa Bosnia-Hertsegovinaan :D) huolimatta -hmm- vahan kurjemmista olosuhteista. Mutta talla kertaa ma odotin jotain tosi sivistynytta ja jotain...no, en ma osaa selittaa, mutta joka tapauksessa olin aluksi vahan jarkyttynyt, kun nain telkkarikasoja ihmisten etupihoilla, rahjaisia lapsia tuolla vahan huonommilla asuinalueilla ja yleensakin kaupungin likaisuutta. Se ei todellakaan vastannut mun mielikuvaa Englannista. Ja toki ne asiat jarkyttaa joskus vielakin, mutta toisaalta Bristolin kauniimmat kasvot on paljon vahvemmin esilla ja pidan siita, etta taalta loytyy lahes kaikkea, mita ihminen vain tarvitsee. Mutta kaupunki-ihmista musta ei oo silti tullut, ja usein haluisinkin lahtee johonkin korpeen vahaksi aikaa rauhottuun :)

Vapaa-aika kuluu monesti ihan vain lohotessa :) Englanti ei todellakaan suju vielakaan aivan automaattisesti, ja monesti oon tyopaivan paatteeksi niin vasynyt, etten jaksa tehda muuta kuin levahtaa ja sammun sankyyni jo ennen yhdeksaa :D Mutta kylla ma silti saan taalla hyvin ajan kulumaan. Ma kayn lenkilla, shoppailemassa, kirkossa, kahviloissa, luen, neulon, kirjoitan, istun koneella tai sitten vain pyoritaan tuolla keskustassa toisen suomalaisen aupparin kans. Ja koska mun krooninen koirakuume vaivaa taas seka henkisesti etta fyysisesti, niin sita lievittamaan ilmoittauduin Bristolin koira-ja kissakodille vapaahetoiseksi tyontekijaksi. Se tarkoittaa, etta jonkun ajan paasta (paperihommat hoidettuani) paasen lenkittamaan kotia kaipaavia koiria vaikka joka paiva. No joo, oikeesti se loytoelainkoti on niin kaukana, etta tuskin tulee kaytya ihan jatkuvasti siella, korkeintaan kerran viikossa, mutta jo se lievittais varmasti mun karvaisen kaverin kaipuuta... :)

Niin, ja kirkoista puheen ollen, valitin joku aika sitten joillekin kavereilleni, etta harmittaa, etten paase keskustaan sunnuntaisin, kun olis niin mukava kayda tutustumassa uusiin seurakuntiin. No, joitakin viikkoja sitten loysin tuolta vartin kavelymatkan paasta pysakin, josta voin hypata sunnuntaisin keskustaan menevaan bussiin. Siitapa riemu ratkesi :) nyt oon kaynyt sitten joka viikko kirkossa. Yleensa kayn Elim at Bristolissa, joka julistaa mainoksissaan, etta "Church has changed!". Ja todellakin, se on melkoisen radikaali ja moderni paikka, mutta voi miten ihanaa on ylistaa pitkasta aikaa ja tavata muita uskovaisia ihmisia! :D Todellakin oon nauttinut nuista kokouksista.

Viime viikolla eksyin tai oikeastaan loysin tieni Cliftonin ChristChurchiin. E@B:n jalkeen kontrasti oli aika huvittava - ylistyksen metelista askel arvokkaaseen jumalanpalvelukseen. Melkein teki mieli huudahtaa riemukas aamen johonkin valiin ja katsoa, mita tapahtuu ;) Mutta pidin kovasti myos heidan kokouksestaan, ja mika parasta, sen jalkeen oli soluilta opiskelijoille. Makin uskaltauduin mukaan ja noin lampiman vastaanoton jalkeen meen kylla toistekin, vaikka sinne on matkaa aika paljon ja saan olla varuillani, etten vain unohdu liian pitkaksi aikaa sinne, koska silloni myohastyn viimeisesta kotiin menevasta bussista... talla viikolla siella on Carols by candlelight for students, eiko kuulostakin hienolta? Vahan niin kuin Kauneimmat Joululaulut Suomessa, luulisin.

Joten ei siis hataa, ystavat rakkaat, mulla menee taalla hyvin, eli ei tarvitse olla huolissaan. On muuten ollut tosi ihana huomata, etta kaikki pitaa niin ahkerasti yhteytta edelleen, eika tarvitse pelata, etta kaverit unohtaa mut silla valin, kun oon taalla :) Kaikki mailit ja kortit ja kirjeet ja paketit ja viestit ja kommentit ja muut on lammittaneet mielta, kiitos niista!! Friends do make life worth living!

I'm Dreaming of The White Christmas...

2008-11-29T13:46:00.000-08:00

... vaikka kylla se valilla on vahan vaikeaa taalla, missa lunta ei ole, ja missa edelleenkin luonto pukeutuu oranssiin ja keltaiseen. Mutta joululaulut ja kauppojen joulukoristelut auttaa vahan ymmartamaan, etta todellakin joulukuu on aivan ovella. Ja mun Suomen-matka lahestyy hurjaa vauhtia! :) Odotan oikeastikin jo kovasti, etta paasee kaymaan kotona, nakee kaikki elaimet ja ystavat, paasee joulusaunaan ja tuttuja jouluherkkuja ahmimaan.

Tykkaan lujaa siita, miten taalla koristellaan kaupunki joulunodotusta juhlistamaan. Vahan kuvia siita siis :)

Pitkin keskustaa on ripoteltu tallaisia ihania jattikokoisia kuusenkoristepalloja. Oikeesti, ma pidan naista :)

Porot on suosittuja koristeita taalla. Tai ainakin tallaiset suurennetut valolliset versiot :)

Mokomat on varastaneet joulupukin meilta... voitko kuvitella, tuolla jossain luki, etta "Tervetuloa tapaamaan joulupukkia, joka on palannut kotiinsa Bristoliin!" Aika paksua!! :D

No, on taalla sitten tammosia aika allottaviakin koristeluja, vaikka idea onkin ihan hauska. Niin kuin tama porojen lentokoulu...

Olipa aika turha postaus :) Mutta esteetikkona (onko se oikea sana?? :D) ma tykkaan katsella ja kuvata kaikkia kauniita rakennuksia ja yksityiskohtia, ja mihinpa muualle ma niita tarpeettomia kuvia tukkisin kuin blogiini ;D Mutta joo, lupaan, etta ens viikolla laitan tanne ihan vain vastauksen kysymykseen "Mita kuuluu?".

Joulumarkkinat :)

2008-11-29T12:49:00.000-08:00

Vietin koko lauantaipaivan kaverin kans jouluostoksilla. Lahjavarastot ei kyllakaan kasvanut kovinkaan paljon, mutta tammoinen ihana paikka loytyi The Mallin takaa: joulumarkkinat!! Tosi tunnelmallinen pieni tori taynna astioita, saippuaa, herkkuja ja pipoja. Ja maailmanpyora! :)

Tuolla ylhaalla oli aivan hyytavan kylma ja tuuli niin kamalasti, etta valokuvaaminen oli tosi hankalaa... luulin saaneeni muutaman hyvankin kuvan, mutta aina ne nayttaa paremmilta kameran kuin koneen naytolla. No, eniveis, sielta naky kivasti koko Bristolin keskusta iltavalaistuksessa :)

Ja arvaa, olinko uskoa silmiani, kun yhtakkia edessa oli tammoinen naky.... :

Kylla, ne todellakin on Suomen lippuja :D oli vahan korni olo, kun keskella Bristolia tormaa yhtakkia pieneen kojuun, jossa myydaan porontaljoja ja -sarvia, kuksia, tonttuja, villapaitoja ja
kaikenlaista Suomi-kraasaa...

Kaikista huvittavinta on se, etta monet englantilaisista ei edes usko Joulupukin asuvan Korvatunturilla, vaan Pohjoisnavalla. Eika tamankaan kojun myyja edes ollut suomalainen, mutta ilmeisesti suomalaisuus on sitten taalla jotenkin kamalan eksoottista tai jotain...? Outoa.

Jos oli jo valmiiksi siis vahan epatodellinen olo, niin koko markkinareissun kruunasi kylla tama erittain uskomaton herkuttelijan taivas... kasintehtyja fudgeja!! Ja niita oli niin monenlaisia - inkivaarifudgea, banaanifudgea, marsipaanifudgea, minttufudgea, suklaafudgea...aaah! Lovin' it :D ottaiskohan ne mut niille toihin, voisin viettaa ens vuoden valmistaen upeita suussasulavia herkkuja. What a dream job!

Samasta paikasta loytyi myos muita upeita leivonnaisia, kuten nama suklaaherkuttelijan unelmaleivokset.. a muffin with Belgian chocolate or marshmallows to you??

Pahempi juttu, etta nama markkinat kestaa viela monta monta paivaa...miten ma saan pidettya itseni pois tuolta??

"Ai dont spiik veri guutd inklissh sorii..."

2008-11-19T02:14:00.000-08:00

...mutta jotakin edistysta on silti tapahtunut:

1) Joskus ma huomaan ajattelevani englanniksi (Mutta mika se juttu on, etta nakis muka unia in English -en ma ainakaan!!) tai puhuvani sujuvasti jotain enkuksi sen suurempia miettimatta.

2) Parjaan naiden lasten ja yleensakin englantia puhuvien lasten kanssa ihan hyvin. Ne puhuu vahan sellaista "tuttu TV:sta"-kielta, eli artikuloi selvasti ja kayttaa paljon samoja sanoja. Mutta ei pliis puhuta nyt aikuisista...!

3) Joskus ma huomaan, etta natiivi tekee puhuessaan virheita (tai sitten ma vain luulen niin :D).

4) Pystyn katsomaan englanninkielisia lastenohjelmia niin, etta pysyn karryilla (mun lempparikanava on Cbeebees, jos jotakuta kiinnostaa...:D)

5) Juttelin yks paiva puistossa naapurin sedan kanssa ydinvoiman hyodyista ja haitoista verrattuna tuulivoimaan seka mahdollisista tulevaisuuden energiamuodoista.

No eij, tuo viimeinen oli ihan feikki, minka tietysti arvastikin! :) En vain keksinyt enempaa kohtia. Totta tosiaan, ma opin niin hitaasti, etta valilla turhauttaa koko kieli... miksi tuo englantia puhuva pallonpuolisko e voi puhua vaikka ruotsia. niin elama olisi paljon helpompaa??

Mutta ehka ma oon vahan edistynyt niista ajoista, kun oli se kauan pelatty englannin yo-koekuuntelu, josta en ymmartanyt holkasen polahdystakaan, enka edes arvaamalla saanut puoliakaan vastauksista oikein. Ja mika taalla on ollut tosi rohkaisevaa, niin ei nama Brittilan asukkaatkaan kulje taalla Grammar Rulesit tai muut kielioppikirjat kainalossa, ei todellakaan! Aina sita jotenkin selviaa, jos ei muuten, niin sitten piirretaan, mita tarkoitetaan... :D

"Its sou laavleij ou jeeah jeeah its sou laavleij..."

2008-11-17T01:44:00.000-08:00

(pelkkaa yleistysta koko postaus...)

Joskus britit vaikuttaa aika oudoilta suomalaisvinkkelista kurkisteltuna... ja tuo niiden puhe, voijjeij... minkas ma sille voin, etta repean aina pakostakin, jos oikein tarkasti kuuntelen niiden hopotysta!

Taalla sita todellakin huomaa olevansa niin suomalainen. Musta ei todellakaan ole hopottamaan small talkia ventovieraiden kanssa, enka ma muutenkaan koe, etta olisin jollain lailla "englannistumassa" (tuo ei varmasti ole oikea sana :D). Valilla (no, aika usein) mun on pakko piiloutua jonnekin omaan rauhaan. Erakoituminenhan oli mun haave pienena, jos joku muistaa... :) Ma meen ihan pahkinoiksi, jos mun pitaa olla sosiaalinen koko ajan ja joka hetki.

Mutta mika briteissa sitten pistaa niin silmaan?

1) Estottomuus. Esimerkiksi kaupassa laulaminen, johon kiinnitin heti huomioni. Lempibiiseja kailotetaan ihan aaneen shoppailun lomassa (ei sillain suomalaisittain vienosti hyraillen), eika kukaan pida sita typerana. Suomessa ma ehka voisin mulkaista moista hoilottajaa "saasta nuo viisut sinne suihkuun"-katseella, mutta taalla laulaminen julkisilla paikoilla on ihan normaalia. Ja mika pahinta, se tarttuu! Yksi paiva ma huomasin itsekin lauleskelevani kaupassa. Eika edes havettanyt...

2) Kohteliaisuus -ei todellakaan pelkka myytti! Tiiatko, meinasin pyortya hammastyksesta eraana kauniina paivana, kun yritin selviytya pienesta portista lapi kahden vasyneen lapsen, pyorailykyparan ja potkulaudan kanssa, ja yhtakkia noin 12-vuotias poika tuli ja avasi meille oven. Oijjoij, mika gentlemanni! Suomessa ma en todellakaan anna kenenkaan aukoa mulle ovia, mutta tuo pikkupoika oli kylla ihan enkeli. :) Ja jos taas verrataan samaa tilannetta Suomeen, niin yritapa tunkea yhta aikaa tuon ikaisen teinin kanssa ahtaasta raosta ulos, niin saat takuulla peraasi haistatteluja ja erinaisia kasimerkkeja...

Joskus ma en silti voi sietaa tuota kohteliaisuutta. Se voi olla aitoa, niin kuin edellisessa tilanteessa, mutta usein suu hymyilee, mutta silmat ei. Suomalainen kohteliaisuus on jotenkin rehellisempaa, kun taas taalla vaikuttaa monesti silta, etta ollaan kohteliaita, koska on pakko. Teennaisyys ja tekonauru saa mut pahalle tuulelle.

3) Tyylikkyys. Engelsmannit on aivan pelottavan tyylikkaita. Ma en ymmarra, miten ne tekee tuon, vaikka taalla on niin kosteaa ja tuulista. Varmaan kolmasosa ihmisista nayttaa ihan henkkamaukan malleilta -aina tiptop, suihkunraikas ja gorgeous, mihin tahansa kellonaikaan.

Mutta mikas siina, sehan on mukavaa, etta ihmiset viitsii pitaa huolta itsestansa, ja kauniita ja komeita ihmisia on tietysti kiva katsella. Harmi vain, etta naiden rinnalla tulee monesti ihan linnunpelatti- fiilis. Varsinkin, kun haen tyttoja koulusta iltapaivisin, ja oon lahes ainut ihminen, jolla on tuulitakki ja jotkut lenkkarinkorvikkeet jalassa- muut naiset tulee sinne tunikat tai minihameet paalla ja kymmenen sentin piikkikorot on aivan must. Mutta toisaalta, ma oon myos lahes ainut aikuinen, joka touhuaa niiden lasten kanssa koulun leikkikentalla (minka ansiosta oon saanut paljon uusia pikkuisia kavereita :D).

Mun piti heittaa tahan joku herja Suomen amiskulttuurista ja -pukeutumisesta (jollaista taalla ei siis nay olevan ollenkaan!), mutta en ma kehtaakaan, ettei kukaan loukkaannu :D Eika oo paljon varaakaan, vuoden paasta ma oon kai itsekin amis ja mulla on sitten oikeus omistaa tasan kaks paitaa ja yhdet farkut (unohtakaa se Karhun tai Karjalan lippis!), jos silta tuntuu :) Hei, lappa vaan :D

Varokaa vanhuksia!!

2008-11-14T03:27:00.000-08:00

Vahanko repesin, kun nain taman kyltin ekan kerran...kylla ma ymmarran, etta lapset liikenteessa on riski, mutta vielapa vanhuksetkin... :D

Ps. Kommentit tervetulleita, jos luette tata blogia, niin en sit selita samoja asioita moneen kertaan teille, jooko? :)

Clifton Suspension Bridge

2008-11-14T02:52:00.000-08:00

Nyt on sitten kayty Bristolin riippusillallakin :) se oli oikeestikin tosi kaunis! sori, naa kuvat on aika pimmeita...

Tetbury

2008-11-09T08:59:00.000-08:00

Kaytiin viime lauantaina retkella Tetburyssa. Tosi viehattava pikkukaupunki!!

Jos tuosta tekstista ei saa selvaa, niin siina kerrotaan, etta Tetbury tunnetaan antiikkikaupoistaan, joissa voi viettaa tuntikausia ihastellen upeita tavaroita. Kylla siella olikin aivan ihania sisutus- ja lahjatavarakauppoja ja ihania huonekaluja ja kaikkee :) Mielellaan ma olisinki antanut hyvan kodin talle upealle ratsulle:

Tai adoptoinut taman kaaran :)

Jos siella oli vanhoja tavaroita, niin oli talotkin melko iakkaita ja upeita. Kuten tama laatta kertoo, sen takana oleva talo (jota te ette nyt valitettavasti naa, sori :D) on peraisin 1700-luvulta.

Ja olihan niita vanhoja rakennuksia pakko kuvata :)

Kaikista kamalin variyhdistelma, mita oon IKINA nahnyt. Ei se kylla oo oikeen edukseen tassa kuvassa, mutta luonnossa se oli persikan ja vaaleanmintunvihrean kirjava... yak.

Jos mun on joskus pakko asua kaupungissa, tekisin sen mieluiten nain komeassa talossa.

Ma en ymmarra, miten ne saa nuo koynnokset kasvamaan nain tyylikkaasti pitkin seinia. Nuokin saa mun mielikuvituksen laukkaamaan, tiedattehan dekkareissa aina ne kohtaukset, missa joku joutuu ansaan talon ylimpaan kerrokseen ja ainut keino selviytya on hypata ikkunasta ulos ja kiiveta koynnosta pitkin alas rosvoja pakoon?!?

Taalla Englannissa on joka paikassa tosi tyylikkaita kyltteja. Taa loytyi muistaakseni jonkun ravintolan seinasta.

Keksi tahan itse otsikko (ma en viitsi, ku otsikot on aina ollut mun heikkous)

2008-11-05T02:08:00.000-08:00

Viime viikolla paatin, etta nyt saa sohvaperunan elama riittaa, tai muuten oon paisunut kuin pullataikina kun viimein palaan Suomeen. Ma oon aina ollut vahan sita mielta, etta verrattuna ratsastukseen, jalkapalloon ja muihin mielenkiintoisiin aktiviteetteihin spinning ja aerobic ynna muut sellaiset on ihan tylsaa blonditouhuilua, mutta kaikkeen sita ihminen alkaakin, kun vaihtoehdot on vahissa. :D Niinpa tepastelin rohkeasti salille tuonne muutaman sadan metrin paahan ja ilmoitin itseni jaseneksi (helpommin sanottu kuin tehty mun kielitaidolla :D). Puolen vuoden jasenyys nielaisi melkoisen kasan rahaa... se varmasti motivoi kaymaan tuolla edes kaksi kertaa viikossa.

Siella sita sitten vispattiin kuntopyoralla ja vilkultiin toisella silmalla, mita muut tekee (ettei vaan vahingossakaan riko mitaan kuntosalien kirjoittamattomia etiketteja :D), ja toisella silmalla musavideoita. Kaiken kukkuraksi taman pienen kuntosalin seinat on lasia, niin etta kadulla kulkevat voivat tuijotella ikkunan takana, etta kuka on kaikista punaisin rehkija... Mutta ihan mukava paikka joo, oikeastaan siina ei ole muuta vikaa kuin etta siela ei ole mitaan ohjeita, miten kayttaa niita laitteita, niinku oon Suomessa tottunut- joten luultavasti siella nahtiin melko omalaatuisia punnerrusvariaatioita made by typera suomalainen turisti.

Yksi syy, mika mut sai ilmoittautuun jaseneksi tuonne salille oli niiden mainoslehtinen, jossa lupailtiin, etta sielta loytyy myos ilmainen sauna (Hei kamut, pidetaanko sitten joulukuussa tyttojen saunailta, kun tuun sinne?!? Ma en malta oottaa, etta paasen joulusaunaan...) .Kylla ma repesin, kun astuin pukukoppiin ja nain siella taman. Jotkut ei ole sitten saunaa nahneetkaan!!

Tama on siis kai niiden kasitys saunasta. Tuonne sisalle mahtuu yksi ihminen istumaan ja sitten voi saataa lampotilaa ja paljonko haluaa hoyrya... gosh. Kavin ihan uteliaisuudesta istumassa hetken tuolla sisalla ja voi kauhistus, jos tuosta kopista ei saa ahtaanpaikankammoa niin ei sitten mistaan!

Asiaan kuuluen mun lempparimussiikkia :) ei rappipelkoisille :D

Happy Halloween!

2008-11-04T03:21:00.000-08:00

Viime viikolla taalla vietettiin Halloweenia. Tuolla kaupoissa ja kaduilla pyorikin kaikenlaisia kaapiokokoisia luurankoja ja noita-akkoja. Valitettavasti en ehtinyt kuvaileen niita, kun ahersin synttarikakkujen kimpussa, mutta illalla sain ikuistettua lenkilla tuon hurmaavan hymyn omistavan kurpitsaherran.

Oikeasti ma en taida oikein pitaa koko Halloweenista. Isommille lapsille tuo on varmasti ihan hauska paiva, mutta pienemmat voi olla vahan peloissaan, kun oven takana koputtelee mita kamalimpia otuksia... :) Kylla makin meinasin saikahtaa, kun paivalla naapurin ikkunasta kurkisti kammottavan aidon nakoinen naamarimies :D

Wikipedia paljasti Halloweenin olevan pakanallinen (no yllatys yllatys :d) juhla, joka sai alkunsa kelttilaisten uuden vuoden juhlasta, jolloin ihmiset uskoivat aaveiden eli kuolleiden sielujen siirtyvan tuleville asuinsijoillensa. Aaveiden vaellusta autettiin ja kunnioitettiin uhraamalla ja sytyttamalla suuria tulia. Halloweenin tunnusmerkki kurpitsa taas oli alunperin nauris. Kerrotaan, etta onnettoman juopon Jackin sielu etsii itsellensa lepopaikkaa vihanneslyhdyn valo apunaan...

Huuh, vahan liian hurjia tarinoita mulle iltasaduiksi :) Onneksi en lukenut tuota artikkelia ennen Halloweenia, en olisi kylla silloin uskaltanut hiippailla pilkkopimeassa kotiin kaupasta sina iltana...

The Lazy Lady

2008-11-01T12:01:00.000-07:00

Mun on jokseenkin vaikea sopeutua tahan mun uuteen olotilaan, jota myos joutilaisuudeksi kutsutaan. Mulla ei ole ikina ennen ollut vapaa-ajan ongelmia -mun paivat tayttyivat elaimista, jalkapallosta, seurakunnan toiminnasta, lukemisesta, neulomisesta, leipomisesta yms.yms.yms. seka koulunkaynnista -niin nykyaan mulle ei juuri muuta olekaan (paitsi kieliongelmia! :D). Ma saatan istua sangyn paalla ja ihmetella peukaloita pyoritellen, etta mitahan nyt keksisi. Voi, en ma todellakaan aio olla kesaan asti nain laiska (olis jo korkea aika raahata natisevat luuni ja roikkomahani salille! :D), mutta ainakaan viela en ole saanut oikeastaan mitaan jarkevaa aikaiseksi -mita nyt on shoppailtu muutaman viikon edesta :D

Mutta toisaalta, ehka on hyva valilla loysata ja olla vain tekematta mitaan erikoisempaa. Ja kun turhauttaa, yritan muistuttaa itselleni, etta joku viisas sanoi joskus, etta luovuus lahtee laiskottelusta (tai jotain sinnepain...). Ehka tasta valivuodesta syntyy jotain konkreettisempaakin, ehka ei. Ehka on hyva vain levata.

Hello there!

2008-10-29T16:00:00.000-07:00

Lupasin sillon joku aika sitten, etta kuvaan vahan taloja ja kaikkea sellaista, etta on helpompi kuvitella, millainen paikka tama on. Tanaan on mun Day Off eli vapaapaiva, niin kavin sitten pikaisesti vahan kuvaamassa lahiomaisemia. Viime yona oli varmaan ollut vahan pakkasta, kun oli kuuraa nurmikolla ja autojen ikkunat jaassa -talvi tulee kai sitten tannekin, vaikka lunta on kuulemma turha odottaa. Mutta niita taloja.

Ma en ole ikina ollut mikaan tiilitalojen ystava, mutta takalaiset tiilitalot on paljon tyylikkaampia kuin olen koskaan nahnyt. Ja sitten taalla on tallaisia tosi vanhan nakoisia kivitaloja. Ma en kehdannut kuvata paljon kokonaisia taloja, kun aloin miettia, milta musta tuntuis, jos joku vaijyis kameran kanssa meidan pihalla ja kuvais nettiin muiden ihasteltavaksi mun kotia.. joten yksityiskohtia sitten.

Ristikkoikkunat saa aina mun mielikuvituksen lentamaan. Jostain syysta mulla tulee niista mieleen Enid Blytonin Salaisuus-, Sos- ja Viisikko-kirjat, vaikka en todellakaan tieda, onko niissa mainittu ristikkoikkunoita :)

Joskus musta tuntuu, etta talot taalla on jotenkin... oudon mallisia?! Niissa on kaikenlaisia hauskoja ulokkeita, kaariovia ja koristeleikkauksia.

Niissa on myos hauskoja kattoja. Ihmiset nayttaa tykkaavan kaikenlaisista eksoottisista kasveista pihoillansa, taalla voi nahda vaikka bambuaitoja ja palmuja.

Arvaatko, mika tama on? Joo-o, postilaatikko :) Vahan niin kuin samaa paria tuon puhelinkopin kans.

Tyttojen koulumatkan varrella on ankkalampi. Tai no eihan nuo ole ankkoja, mutta ma kutsun sita ankkalammeksi, kun se kuulostaa hauskalta. Kavin jakamassa niiden kanssa patongin, mutta mokomat ahneet vaakkujat vain tappelivat ruuasta... sorsat vois olla kivoja lemmikkeja :)

Joskus tuolla pienella lammella seisoskelee ukkoja onkimassa ja virveloimassa. Ja siina lahistolla pyorii sitten tietenkin kissoja vaanimassa saaliskaloja :) Idyllista.

Hei kato mita ma loysin!!

2008-10-29T05:12:00.000-07:00

Se on ehka vahan rahjainen ja likainen...

...mut hei, se on PUNANEN PUHELINKOPPI!! :D

Olipa jotenkin nostalginen olo :) millon viimeks oot nahny Suomessa puhelinkoppeja?? Ma olin sillon ehka 5-wee tai jotain, kun Raahessa viela oli vastaavia kapistuksia :) Taalla niita on joka nurkalla, mutta yleensa ne on vahan modernimpia kuin tama.

suru

2008-10-28T11:53:00.000-07:00

Rakkaat Riitu- ja Saara-hevosemme lahtivat tanaan kohti autuaimpia ja ikivehreita laitumia... ikava on kova. Vaikka siita on puhuttu ja sita on suunniteltu jo kauan, niin silti oon vahan shokissa tai jotain... eilen tuntui, etta pyorryttaa ja tarisen valilla. Oon yrittanyt olla itkematta toissa, ettei lapset hataanny, mut illalla vaan suren, kirjoitan, syon suklaata ja vollotan. Musta tuntuu, etta ma oon petturi ja luuseri, kun en voinut mitenkaan estaa teurastusta. Mutta tama oli ainut ratkaisu. Voi tuska.

back to school..

2008-10-22T03:24:00.000-07:00

Onnistuin taas sekoileen tan kielen kans :) sovittiin Host Familyn isan kanssa, etta han hakee mut half past four keskustasta, jossa olin -no yllatys yllatys- shoppailemassa. Viime kesan aikana olen todellakin yrittanyt oppia pois inhottavasta tavastani myohastya joka paikasta ja joka tapaamisesta, joten kiltisti aloin valmistautua kotiinlahtoon kolmen aikoihin.

Mutta hupsista, kello oli pian varttia vaille nelja, ja Assu- parka odottelee edelleenkin kyytia. Heij haloo, half past four EI tarkoita puoli vaille nelja vaan puoli yli nelja...!! Silly Assu, kannattaisko lahtea takaisin koulunpenkille? Neljannella luokallahan niita kellonaikoja taidettiin opetella, vai...? :D

taa rispekteeraa suomalaisia asioita vol.1

2008-10-18T06:16:00.000-07:00

Taalla Brittilassa oppii arvostamaan ihan hassujakin asioita, jotka Suomessa on ihan arkipaivaa... kuten :

1. hyvanmakuinen hanavesi ja homogenoimaton kevytluomumaito

2. Se, etta tavismarketista saa

a) nollavitosta lyijyteytekynaan

b) tarjolla on myos kattava valikoima pienia suklaapatukoita tyyliin Ahaa ja Fazerin Sininen ja valkoinen. Muuten, suklaasta puheenollen, taalta saa aivan jarkyttavan hyvaa suklaata, mutta aivan oikeestikin takalainen "chocolate bar" tarkoittaa semmosta 100g suussasulavaa ruskeaa kultaa... mutta tama on mun mielesta loistava keksinto:

ma en oo ennen tajunnutkaan, etta suklaata ostaessa ma maksan myos hienoista kaareista.... hmmm...

c) monenlaista lankaa ja puikkoja sukkien yms. neulomiseen

3. kuivauskaappi tiskeille

4. se, etta sun ja bussikuskin valissa ei oo lasiseinaa (se vaan on niin...virallista ja outoa?? :D)

5. se, etta ainakin meilla maalla voit laittaa myos lentopostiin menevat kirjeet omaan postilaatikkoosi odottamaan postinjakajaa, ja ne lahtevat sielta taatusti ulkomaille. Taalta meidan lahiosta kun ei voi kuulemma lahettaa kirjeita via airmail.

Mutta maassa maan tavalla, vaihtelu virkistaa ja niin edelleen. :)

tree63+Delirious?=loistava keikka

2008-10-16T13:01:00.001-07:00

Vihdoinkin koitti kauan odotettu keskiviikko, jolloin Delirious saapui Bristoliin UK-Tourin puitteissa. Tyopaivan paatyttya tallasin itseni sotamaaleihin hyvin pikaisesti ja hurautin keskustaan bussilla. Seikkailin sitten jonkin aikaa etsien Frogmore Streetia, joka loytyikin aivan hyvissa ajoin. Ehdin jopa jonottamaan kymmenisen minuuttia :) Tepastellessani Carling Academylle pain koin melkoisen yllatyksen: ovelta lahti piiiitka jono, jonka loppupaahan asettauduin. Mun ei todellakaan tarvinnut udella keneltakaan, olinko tullut oikeaan paikkaan. Silmaillessani ihmisia ymparillani en voinut olla hymyilematta - nama ventovieraat ihmiset tuntuivat jotenkin niin tutuilta, aivan niinkuin oisin tullut kotiin. Hassua, miten samanlaisia seurakuntanuoret ovat Suomessa ja taalla :D Ja siella, missa on "naita ihmisia" jonottamassa on taatusti myos gospelkonsertti!!

Brittiyleiso oli paljon aktiivisempaa porukkaa kuin me suomalaiset keikoilla -tai sitten lampparibandi Tree63 onnistui tehtavassaan epailyttavan erinomaisesti. Mulla ainakin soi vielakin paassa niiden taustalaulut ja kaikki muut hoilotukset, joihin puukuuskolome yleisoansa kannusti. Kannattaa kayda kuunteleen, jos jossain tormaatte mainokseen naista hepuista -tosi hauskoja tyyppeja :)

Se taas ei ole ihmekaan, etta Deliriouksen biiseja laulettiin niin innokkaasti, etta kuului varmasti Unity Streetille asti :) Kukapa nuortenilloissa pyoriva ihminen olisi voinut valttya kuulemasta esimerkiksi "Historymaker"-biisia!

Eika ainoastaan bandin musiikillinen ammattitaito, vaan myos valot, varit, kulissit - kaikki oli viimeisen paalle suunniteltu. vai mita sanotte tasta mikrofonitelineesta??

Voij etta, nautin kylla kovasti tasta keikasta! Huolimatta siita, etta Delirious ei esittanyt lempparibiisiani Inside Outside enka ollut ollenkaan perehtynyt tahan uuteen Kingdom Of Comfort-levyyn. Delirious on valtavan monipuolinen bandi, osa biiseista oli niin herkkia, etta hyva kun uskalsi edes aplodeerata ja osa biiseista sai niin vauhdikkaan vastaanoton, etta ihme, ettei parvi, jolla seisoimme, tipahtanut alas porukan pomppiessa... :)

ps. lisailen tanne ehka joskus myohemmin muutaman kuvan, mutta valitettavasti tuo kone nayttaa menevan ihan jumiin mun muistikortin takia, joten... :S harkitsen tassa juuri, etta tilaisin oman koneen, sellaisen safiirinsinisen minilapparin... hih.

Please, Don't Tell This to My Mommy!

2008-10-10T02:06:00.000-07:00

Muutama paiva sitten oli vuorossa Operaatio Bussilla Bristoliin. Mutta ensin mun taytyi hankkia prepaid-liittyma. Miten pelkka puheajan lataus voi olla niin vaikeaa...

Kioskin kassalla

Assu (hermoillen) : "Is it possible to load this card with money here?" Nayttaa Host Familylta saatua Orange- simkorttia.
Myyja: " [says something very quickly in English]..."
A: "WHAT?" enko ma osaa enaa olla ees kohtelias...
M: "You have to---to your phone and---then you can---top-up it."
A (eparoiden) : "OK. Then I take only this chocklad bar."
M: "Well.." Huitoo ja huutaa toiselle myyjalle jotakin. "Go to the cashier number two."
A: "OK." Huomaa kassalla kaksi Orange-kortteja, mutta luulee, etta niista taytyy maksaa.
M (Ryntaa kioskin kassalta hatiin kassalle kaksi, jossa tumpelo-Assu yha seisoo.) : "Take this one."
A: "Okay, thank you so much." Istahtaa kahvilaan tutkimaan Orange-esitetta. Huomaa rekisterointoohjeet ja soittaa palvelunumeroon aktiovoidakseen kortin. Noin kuudennella soittoyrityksella se onnistuu. Ei kehtaa nayttaa naamaansa toista kertaa kioskilla, joten lataa kortin vasta Bristolissa. She did it!! :)

No, operaatio Bussilla Bristoliin sitten. Istahdin bussipysakille odottelemaan kyytia keskustaan. Bussi saapuikin muutamassa minuutissa ja astuin rohkeasti sisalle. Toykean nakoinen vanhahko mies istui ratisssa. Meidan valissa oli lasiseina, jonka alta rahat pudotettiin pienelle tarjottimelle.
Assu (hermostuneena [jalleen] sopertaen): "I'm going to the centre of Bristol."
Kuski: "What?"
A: " I'm ...I'm... centre..."
K ( hyvin epaselvasti): "One-way ticket or round-trip ticket?"
A (hakeltyneena): "Oh no..."
SILENCE
K (raskaasti huokaisten): "Are you going only the one way trip there? Or would you come back, too?" tai jotain sinnepain..
A: "O..One-way..."
K: "2.80 pounds."
A (miettien kuumeisesti, miksi ei ole koskaan aiemmin tormannyt menopaluulippuun bussilla matkustaessa): "Here you are." Ojentaa £20.
K: " Too much."
Assu tonkii lompakkoaan.
K: " £5 goes."

Vihdoin istahdan linja-autoon tuntien itseni holmoksi. Maisemat vilahtelevat ohi hitaasti. On -harvinaista kylla- kaunis aurinkoinen paiva. Englanti on ihan natti paikka, kun ei sada.

Jaksan istua aloillani perati 15 minuuttia, kunnes alan ihmetella, joko olemme keskustan liepeilla. Olen tunnistavinai tuttuja paikkoja ("Hei, tuo on SE Subway! Tuossa on Morrisons!), joten paatan hypata pois bussista (kuten lahestulkoon kaikki muut matkustajat ovat jo tehneet) ja kavella lopun matkaa pettamattoman suuntavaistoni (senhan mina todella omista, kuten rakkaat karvakorvaystavani niin hyvin tietavat... :D) turvin. Joten kipitan 8 cm:n korkuisilla bootseillani pitkin paakatua kohti Kreivintorin kokoista kauppaa ja lataan siella sim-korttini. Minne sitten? Taalla ei viela ole kovin hienoja kauppoja, joten paatan jatkaa eteenpain...ja eteenpain...ja eteenpain ("Missa ihmeessa se keskusta nyt oikeen on??")... ja eteenpain ("Seuraavan mutkan takana, jos oikein muistan... pakko olla!")...Yhtakkia huomaan, ettei missaan nay kauppoja. Ja etta olen lahes ainut lansimaalaisen nakoinen ihminen talla kadulla. Ja etta talot ovat likaisia, pihat taynna romua, ihmiset ilkean nakoisia... joka puolella on intialaisen, turkkilaisen ja vietnamilaisen nakoisia ihmisia. Tiedan herattavani huomiota.

"OOH...Taa ei nyt oo kovin kivan nakonen paikka...", mietin tiseksni ja puristan tiukasti kasilaukkuani kuin suojellakseni kameraani ja lompakkoani. "Viela vahan matkaa, enkohan ma kohta ole jo keskustassa." Pakko rukoilla, ettei kadet alkais tarista. Vaistan ankaran nakoisen turkkilaismiehen katsetta ja kuulen, kuinka hataisesti korkoni napsuttavat asvaltilla. "Naita kenkia ei oo suunniteltu pakoonjuoksemista varten..."

En tieda, miksi olen peloissani. Pe-lois-sa-ni. Se on jotakin uutta. Yleensa pystyn suhtautumaan tallaisiin asioihin kuin eksyminen hyvin naiivisti naureskellen. Mutta nyt ma todella pelkaan.

Ehka pelkoni johtuu siita, etta matkustellessa oon huomannut, etta siella, missa on likaista ja epamiellyttavaa, on vasyneita ja turhautuneita ihmisi ja koyhyytta, mika yleensa viittaa huumeisiin... Ja taman kadun ilmapiirissa on jotain uhkaavaa.

Niinpa ma nielen ylpeyteni ja asetun odottamaan seuraavaa bussia keskustaan. 20 minuutin ajelun paasta totean tulleeni taas sivistyksen pariin. Kiertelen noin nelja tuntia pitkin Bristolin katuja, tai oikeastaan tunnin satamakahvila-alueella ja lopun aikaa The Mall Bristol:ssa, josta mukaan tarttui vain naposteltavaa ja musta alennushintainen neulehuppari. Himoiten hipeloin ROXYn ja Quiksilverin vaatteita, mutta jaakoot nyt viela toistaiseksi tankoon roikkumaan... :D

sori en ossaa kaantaa tota, mut oon istunut tuommosen ylakerrassa :D

sataa sataa ropisee...

2008-10-07T07:35:00.000-07:00

Lahdin kayttamaan kameraani pienella kavelyretkella, mutta perienglantilainen sadekuuro typisti retkeni lyhyeksi pyrahdykseksi ja kasteli sukkani. Saatte kuitenkin kavella muutaman askeleen kanssani...
Oon aivan ihastunut takalaisiin kyltteihin!! Miksi Suomessa ei oo tammosia??

Tervetuloa kanssani kavelylle sademetsaan :) Tasta pidan myos, etta voit sukeltaa suoraan kadulta tanne...no, pusikkoon :D loistava paikka lenkkeilyttaa koiraa, kunhan loydan itselleni lenkkikaverin.

No, niita taloja joku toinen kerta :) kun ei sada ja paasen keskustaan asti kuvailemaan .

everyday is a language school day

2008-10-07T06:31:00.000-07:00

Eraana iltana toinen lapsista tokaisi mulle : "You don't speak very good English! I can teach you, I can be your home teacher!!" Se sopiikin mulle aivan loistavasti :) kuulemma paikallinen kielikoulu on sita luokkaa, etta ensin opettaja kysyy, etta mita tarkoittaa "swimming" ja sitten kaikkien pitaa naytella uivansa.. okei, ma jatan suosiolla valista.

Sen lisaksi, etta mulla on nain innokkaita opettajia taalla kotona, paatin laajentaa onnetonta sanavarastoani aloittamalla I'm going to learn new words every day- projektin, eli kirjottelen ylos hyodyllisia sanoja, joita kuulen taalla. Ensimmainen sana taisi olla 'a pillow' :)

Vitsit, mun pitais kayda kuvaan naita hienoja taloja joku paiva, niin etta muutkin nakis, miten taalla asutaan. Hassua, etta ma oon kiinnostunut taloista, vaikka arkkitehtuuri ei vois vahempaa kiinnostaa... mutta niita taalla on, hauskoja taloja. ja kuvia on tulossa!

Rakastan lentamista!

2008-10-06T08:48:00.000-07:00

Saavuin tanne siis lauantaina lentaen Oulusta Helsinkiin ja sielta Lontooseen. Olin tuskin viela edes nukahtanut, kun heratyskello kiljaisi neljan aikaan aamuyosta ja komensi aamupesulle. Voit varmaan uskoa, etta ajatuskin nukahtamisesta ennen jannittavaa matkaa tuntui oudolta, mutta tunsin itseni kuitenkin aika levanneeksi huristellessamme kaverini Reino-autolla kohti Oulunsaloa ja lentokenttaa. Olin aivan turhaan jannittanyt lentokenttia - passintarkastukset ja muut kaytannollisyydet sujuivat naurettavan sutjakkaasti ja ilman minkaanlaisia ongelmia ja pian jo kokotinkin Blue1:n siipien suojissa. Hermoilin siita huolimatta lahes tulkoon kaikesta alkaen siita, jos kone tippuisi maahan ja paatyen siihen, etta matkatavarani eivat tulisikaan perille. No, matkustakaapa itse vain sellaisissa maissa kuin Venaja ja Bosnia-Hertsegovina, niin tiedatte, mita on seikkailu :D itse asiassa olin vahan pettynyt, kun mitaan yllattavaa ei sattunut...

Helsinki-Vantaalla viihdytin itseani pokkarilla ja teeman mukaisesti Fazerin Lontoon Rae-suklaalevylla, nukkumalla ja ihastelemalla aivan liian kallita koruja ja laukkuja. Turha kai edes mainita, etta lento Lontooseen oli mukava ja nautin siita taysin siemauksin... nukkumalla. Jaipa taatusti herkullinen lentokoneluonaskin syomatta! :)

Hethrow'n lentokentta oli ISO. Jarkyttavan valtava rakennus ja KAIKKI puhu siela englantia...huih, nyt todella tunsin joutuneeni perusteelliseen kielikylpyyn! En todellakaan kokenut itseani miksikaan kosmopoliitaksi hipsutellessani hakemaan laukkujani (jotka taysin yllatyksettomasti olivat juuri siella missa pitkin...) ja ensimmaisen kerran aloin todella miettia, mihin olen paani pistanyt.

Oli huojentavaa tavata tuleva Host Familyni. He ovat todella mukavaa porukkaa ja olen viihtynyt taalla alusta asti oikein hyvin -lapset ovat varmasti maailman suloisimpia tyttoja ja vanhemmat tosi ystavallisia!

Lahdenpa nyt tuonne alakertaan katselemaan, mita tytot puuhaavat. Niin, ja kuvia on varmasti tulossa sitten seuraaviin postauksiin, tahan ei ollut mitaan erityista, koska en todellakaan viitsinyt ruveta itsekseni kuvaamaan itseani lentokentan naistenhuoneessa tms... :)

taalla sita sitten ollaan!!

2008-10-05T11:28:00.000-07:00

terveisia Bristolista!